Leviathan

80-luku oli B-scifielokuvien kulta-aikaa ja Leviathan -Kuoleman laiva kuuluu ehdottomasti tämän genren parhaimpiin tuotoksiin. Ohjaaja George P. Cosmatos teki vakuuttavaa jälkeä Stallonen kanssa Rambo 2:ssa ja Cobrassa, joten miehellä oli onnistuneiden elokuvien putki päällä. Yhdessä tehosteguru Stan Winstonin ja kirjoittajalegenda David Webb Peoplesin kanssa Cosmatos saikin aikaiseksi suorastaan yllättävän toimivan kauhupläjäyksen. Monet tosin pitävät Leviathania köyhän miehen Abyss-kopiona, mutta tosiasiassa Abyss ilmestyi lähes puoli vuotta tämän elokuvan jälkeen.

Toki se ei sitä estä, etteikö tästä elokuvasta löytyisi yhtäläisyyksiä sitten muihin elokuviin, ja nykystandartien valossa tämän ennalta-arvattavampaa elokuvaa voi olla vaikea löytää. Juoniaihio perustuukin tuttuakin tutumpaan kaavaan: on eristetty tila, jossa päähenkilöt ovat muun maailman ulottumattomissa. On ilkeä yhtiö, joka riistää työntekijöitä, on mahdollisimman monimuotoinen miehitys, joka on kuitenkin mahdollisimman karikatyyrimäinen, sekä ulkoa tuleva vaara, joka koituu miehistön kohtaloksi päähenkilöä tai päähenkilöitä lukuunottamatta. Samana vuonna tämän kanssa ilmestyi siis Abyss sekä Deep Star six, mutta unohtaa ei voi myöskään Alienia, The Thingiä tai niitä satoja muita kauhuelokuvia, joissa nämä edellämainitut kriteerit täyttyvät.

Tällä kertaa siis ollaan merten syvyyksissä ja 90 päivän työrupeama hopean kaivamiseksi alkaa olemaan loppusuoralla. Oceanic six on perustanut klassisen kahdeksan miehen tukikohdan meren pohjaan, jossa kuuden hengen kaivausyksikköä johtaa geologi ja lääkäri. Robocobin maineesta irti yrittävä Peter Weller vetääkin suhteellisen onnistuneen suorituksen paikan pomona, geologi Beckinä, mutta lääkärinä hääräävä Richard “Trautman” Crenna vetää kyllä hävyttömän laiskasti osansa, ja veikkaampa, että mies on mukana ainoastaan Cosmatosin pyynnöstä sillä niin flegmaattista on miehen näytteleminen. Muu ryhmä pitää sisällään perinteiset karikatyyrit, kuten panikoivan latinomiehen, ärsyttävän kovanaaman, tyhmän blondin, ison mustan miehen, liiton miehen sekä tietenkin elokuvan toisen “sankarin”, konkarinäyttelijä Amanda Paysin esittämän Willien.

Viimeisellä kaivauskomennuksella kovanaama Buzz (Daniel Stern) yhdessä Willien kanssa löytääkin meren pohjasta uponneen venäläisen laivan Leviathanin, ja vaikka laivan käytäviltä löytyy epäilyttävän näköisiä ruumiita, Buzz kantaa laivan kassakaapin ahneuksissaan takaisin kaivaustukikohtaan. Eipä aikaakaan kun kassakaapista löytyneet todisteet hämärästä uppoamissyystä alkavat vaivaamaan Beckiä ja lääkäriä, ja pian alkavatkin oudot oireet ilmaantua Oceanicin miehistön jäsenille. Kylmänsodan vaikutus näkyy myös tässä elokuvassa, sillä jälleen venäläiset saavat moraalittoman ja vastuuttoman kansan maineen. Laivasta löytyneet todisteet nimittäin osoittavat, että venäläiset yrittivät kehittää ainetta, joka muuttaa ihmisen geenejä niin, että veden alla työskentely onnistuisi ilman laitteita. Tämä kokeilu tietenkin tehtiin kertomatta siitä koekaniineille, ja lopputuloksen voivat kaikki arvata.

Eipä siis aikaakaan, kun Oceanicin tukikohdassa alkaa tapahtua kummia. Salaperäinen aine oli sekoitettu laivasta löydettyyn vodkaan, ja näin ketjureaktio miehistön kohtalosta saa alkunsa. On jännä huomata kuinka näinkin ennalta-arvattava tuotos jaksaa kuitenkin pitää katsojan naulattuna penkkiin. Tunnelma on suorastaan yllättävän hyvä, ja vaikka budjetti on ollut huomattavan maltillinen, niin mitään aivan naurettavia alilyöntejä ei tehosteissa ole havaittavissa. Toki tehosteet ja lavasteet eivät aivan Abyssin tai jopa Alienin tasolle riitä, mutta eivät ne kuitenkaan ole häiritsevän halvan oloisia ja gorea on kuitenkin riittämiin.

Leviathanin ja Deep star sixin kohtaloksi jäi kuitenkin suuremman budjetin Abyssin  jalkoihin jääminen, ja se on oikeastaan harmi, sillä kun tätä vertaa nykyisiin B-scifipätkiin, niin ei voi muuta sanoa kuin että taso on laskenut ja huimasti.