Rakkausterapiaa

Oren Rudavskyn rakkauskomedia, Rakkausterapiaa (The Treatment), on melko mukava ja leppoinen yllätys videovuokraamon "valkokantisten" hyllystä. Rudavskyn elokuva onkin kelpo parisuhde-viihdettä pimeään iltaan, jossa katsoja haluaa hieman rentoutua puolivakavan rakkausdraaman maailmaa katsellen. Melko värittömien näyttelijöiden tähdittämä elokuva on silti välillä pirteytensä ansiosta jopa katsottava jo senkin takia, että pääosassa oleva Chris Eigeman ei ole niin kutsutusti naamasta tuttu näyttelijä.

Rakkausterapian tarina on varsin tylsä ja mitäänsanomaton kliseepaukku, jonka pääpiirteet voi arvata erittäin helposti. Jake Singer (Eigeman) on kivuliaasta erosta toipuva opettaja, joka kohtaa kadulla entisen heilansa. Tästä lähtee kipinä mielen parantumisen tielle, jolle pisteliäästi naljaileva psykiatri (Ian Holm) Jaken sysää. Kun mukaan tulee sitten ihastuminen koulun johtokunnan voimahahmoon ja leski-naiseen, Allegraan (Famke Janssen), niin siitä alkaa varsin tuttu "ihastuminen-rakastuminen-ongelma-sovinto"-tarina, jonka jälkeen tietenkin hymyillään ja pussaillaan todella rakastuneina. Eikä tämänkaltaisessa ennalta-arvattavassa tarinassa periaatteessa mitään vikaa ole, sillä kyllä ihminenkin joskus tarvitsee vain rentoutumista sen sijaan, että yrittää olla elokuvassa täysillä mukana.

Näyttelijät ovat, kuten sanottua, Rakkausterapiassa melko värittömiä. Pääosassa oleva Chris Eigeman ei oikein tiedä, että miten päin Famkea katselisi ja hän kiemurteleekin koko elokuvan läpi suhteellisen vaivaantuneella asenteella. Mitään tähtihetkiä Eigemanille osu, eikä niitä tule sen puoleen myöskään Holmille, jonka rooli psykiatrina jää valitettavan vähälle huomiolle. Holmin Dr. Ernesto Morales on silti ylivoimaisesti elokuvan kiinnostavin hahmo, mutta Rudavsky ei ylimielistä ja avoimesti naljailevaa Holmia hirveästi hyödynnä. Sen sijaan Famke Janssenista Rudavsky ottaa kaiken irti, mutta Janssenin magia ei tällä kertaa toimi kuin pari kertaa lähinnä yhteiskohtauksissa Eigemanin kanssa.

Rakkausterapiaa on genressään ihan toimiva tapaus. Värittömien näyttelijöiden ohella se tarjoaa vivahteiltaan melko älykkään, mutta tavallisen, tarinan parisuhteesta, jossa on omat solmunsa. Solmujen avaamisen hetkellä ei katsojalle tarjota mitään sellaista, että siitä tarvitsisi kavereille kertoa, mutta kyllä Rakkausterapiaa onnistuu muutaman kerran spontaanin "hyvän mielen hymyn" kasvoille venyttämään.