elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Hälytyskellojen olisi kenties pitänyt soida siinä vaiheessa kun Helen Huntin esikoisohjauksen, Sattuman kaupan (Then She Found Me), DVD:n kannessa oli erittäin isot kehut. Kehujana...

Hälytyskellojen olisi kenties pitänyt soida siinä vaiheessa kun Helen Huntin esikoisohjauksen, Sattuman kaupan (Then She Found Me), DVD:n kannessa oli erittäin isot kehut. Kehujana taisi olla Christianity Today -lehti, ja ei ole varmasti kenellekään mikään yllätys, että kehut menivät kyllä melkoisen väärään osoitteeseen. Helen Huntin esikoisohjaus kun on nyt sattumoisen erittäin harmaa ja vaisu rakkausdraama(komedia), joka ammentaa voimansa lähinnä siitä yleisestä hämmennyksestä, jonka katsoja elokuvan parissa kokee. Kokemattomuuden piikkiin hommaa ei voida täysin laittaa, sillä itse asiassa Hunt ei ole ihan ensimmäistä kertaa kapellimestarin pallilla, muttei parin tv-episodin ohjaaminen tästä tunnetusta näyttelijättärestä tietenkään mitään mestaria tee.

Elinor Lipmanin romaaniin perustuva elokuva on tarinalliselta anniltaan melkoinen pettymys, ellei sivujuonen häivähdyksiä lasketa mukaan. Itse tarina kertoo Huntin itsensä esittämän Aprilin keski-iän kriisistä, joka kulminoituu lapsen saamisen vaikeuteen, sekä meneillä olevaan avioeroon myös opettajana toimivasta aviomiehestä. Kun palapeli alkaa lopulta aueta, ja erään oppilaan isä alkaa esittää kiinnostuksen merkkejä, alkaa Aprilin oma henkilökohtainen kriisi laueta käsiin: yhtäkkiä raskaaksi tulleen Aprilin elämään ilmestyy vielä biologinen äiti, sekä tietenkin kunnollinen parisuhdesotku, kun ex-mies ja uusi ihastus kilpailevat hieman hissukan Aprilin huomiosta. Tuloksena on varsin vaisua rakkausdraamaa, jonka komediallisista elementeistä voidaan olla erittäin montaa mieltä.

Sattuman kaupan näyttelijävalinnatkin herättävät hieman ihmetystä. Huntin "kaksoisroolin" sekä ohjaana, että pääosanesittäjänä vielä jotenkin ymmärtää, mutta sitä en ymmärrä, että miten käsikirjoittajanakin toimineen Huntin roolista on tehty niin luotaanpoistyöntävä. Huntin näyttelemä April kun on kriisinsä keskellä niin yksin ja samalla niin herkkä, ettei tyhmien tekojen kavalkaadista meinaa tulla mitään loppua. Rakkauskomedian ja puolivakavasti otettavan rakkausdraaman välivaiheilla oleva elokuva onkin samaa maata Huntin näyttelemän Aprilin kanssa, joka ei saa millään otetta yhtään mistään. Vielä pahempi on Aprilin ex-miestä, Beniä, näyttelevä Matthew Broderick, jonka nysvärirooli on pahaa katseltavaa. Typerästi sekä oudosti käyttäytyvä Ben on helposti elokuvan turhin, mitättömin ja heikoin hahmo, jonka olemassaololle on vaikea keksiä mitään järkevää selitystä.

Samaan sarjaan kuuluu periaatteessa Bette Midler, joka on täydellinen vastakohta sulkeutuneelle Aprilille. Touhukas ja innokas vanhempi nainen ja tämän keski-ikäinen ja masentunut tytär ei toimi asetelmana tai oikeastaan edes ajatuksena. Ja siihen kun vielä lisää vastaavanlaisia hurmurirooleja ennestään tehneen Colin Firthin, niin melkoinen soppa on keitelty. Varsinkin kun ahdistuneen oloisen Firthin näyttely on pelkkää tiuskimista ja ihastumisen ensiaskeleiden köhimistä.

Sattuman kauppa ei tunnu missään vaiheessa elokuvalta, jonka todella haluaisi katsella loppuun asti. Aprilin masentelu ja synkistely tarttuu miltei väkisin katsojaansa ja flegmaattisesta että negatiivisestä olosta ei saa missään vaiheessa minkäänlaista tolkkua. Kun rakkauskin köhii eteenpäin vähintäänkin haparoiden ja hämärästi, on elokuvan lopussa tuleva Aprilin tuskanhuuto ja tunnustus vähintäänkin outo. Kaiken kaikkiaan Huntin ensimmäisessä kokopitkässä ohjauksessa on valtavasti yritystä ja melankoliaa, mutta kaikki muuttuu niin utuiseksi ja hämäräksi haahuiluksi, ettei tälläiselle elokuvalle voi kovinkaan montaa tähteä antaa.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.