elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Kun olosuhteiden pakosta jouduin vuokraamaan Richard LaGravenesen käsikirjoittaman ja ohjaaman elokuvan, P.S. rakastan sinua (P.S. I Love You), videovuokraamosta, odotin siltä luultavasti aivan kohtuuttomia....

Kun olosuhteiden pakosta jouduin vuokraamaan Richard LaGravenesen käsikirjoittaman ja ohjaaman elokuvan, P.S. rakastan sinua (P.S. I Love You), videovuokraamosta, odotin siltä luultavasti aivan kohtuuttomia. Odotin tältä elokuvalta jotain My Life Without Me-elokuvan kaltaista kyyneleitä herättelevää eeposta, jossa rakkaalle heitetään ne kuuluisat viimeiset jäähyväiset, mutta sen sijaan sainkin melko tyypillisen hyvän mielen elokuvan, jossa aviomies on ennen kuolemaansa järjestellyt vaimolleen vähän hauskanpitoa ja selviämistä elämästä. Tuloksena on herkän ja sielukkaan elokuvan sijasta varsin ristiriitainen, sekä pinnallinen elokuva, joka ei onnistu kuin muutamien lyhyiden hetkien ajan.

Nämä onnistuneet hetket koetaan lähes sanattomina Hilary Swankin näyttelemän Hollyn ja Gerard Butlerin näyttelemän Gerryn kesken. Kaikki muu onkin sitten iloa, naurua ja pinnallista surua, jota todella moni valkokantinen dvd osaa kyllä videovuokraamon hyllyillä tarjota. LaGravenesen elokuva tarjoileekin muutaman viikon surujakson, jota käydään läpi mököttäen, telkkaria katsoen ja ulkoisesti rapistuen. Ensimmäisen kirjeen tullessa kuolleelta aviomieheltä herää Holly kuitenkin henkiin omasta horroksesta. Tämä elokuvan aikajanassa vuoden kestävä vaihe vie Hollyn niin homobaariin, karaokeen, shoppaileen kuin myös Irlantiin, jossa sureva leski tapaa miehensä vanhemmat ja vähän muutakin.

Pääosanesittäjissä ei hirveästi vikaa ole: Hilary Swank hoitaa "surevan" lesken roolinsa varsin rutiininomaisesti väläytellen vain pari kertaa osaamistaan. Gerard Butler on puolestaan minulle aivan uusissa ympyröissä ja onnistuukin elokuvassa yllättävän hyvin. Toisaalta sivurooleissa olevat Gina Gershon ja frendeistä tuttu Lisa Kudrow ovat täysin yhdentekeviä Hollyn äitiä näyttelevän Kathy Batesin huoliryppyjen rinnalla. Tosin siinä missä naiset pettävät sivurooleissa, ovat Harry Connick Jr. ja hieman renttumainen Jeffrey Dean Morgan suhteellisen hyvässä iskussa.

Koko elokuva onkin kuin yhtä suurta muunneltua Kauniita ja rohkeita, jossa tapahtuu koko ajan yhtä sun toista. Ei siinä mitään, sillä elokuva on varsin viihdyttävä ja sitä on helppo katsella, mutta kun se ei samalla tarjoa oikeastaan mitään. Kun elokuvassa ainoiden onnistuneiden näyttelijöiden yhteishetket jäävät harvoiksi, niin käsissä on varsin konservatiivinen ja amerikkalaiselta "ruma ankanpoikanen"-elokuvalta haiskahtava paketti. Vain Swankin ja Butlerin, että Swankin ja Jeffrey Dean Morganin yhteiskohtauksissa on sitä ennalta odotettua taikaa, mutta muuten elokuvan seuraaminen on kuin märässä betonivalussa kävelemistä -hankalaa. Tapahtumien valossa aavistuksen ylipitkä P.S. rakastan sinua on siis valitettavasti lievä pettymys, joka ei kyyneleitä tai hymyä katsojalleen tarjoa.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.