elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Mitäpä luulette tapahtuvan, kun ranskalainen mestarikuvaaja ja B13-elokuvan ohjaaja Pierre Morel yhdistää voimansa ehkäpä yhden aikakautemme parhaimman visionäärin, Luc Bessonin, kanssa? Tästä epäpyhästä liitosta...

Mitäpä luulette tapahtuvan, kun ranskalainen mestarikuvaaja ja B13-elokuvan ohjaaja Pierre Morel yhdistää voimansa ehkäpä yhden aikakautemme parhaimman visionäärin, Luc Bessonin, kanssa? Tästä epäpyhästä liitosta syntyi ehkäpä yksi parhaimmista toimintaelokuvista, mitä Ranskan maalta on koskaan tullut. Besson ja Robert Mark Kamen ovat kirjoittaneet sellaisen elokuvan, joka ottaa kannuksensa niistä sadoista toimintaelokuvista mitä herrat Seagal, Damme, Stallone, ynnä muut ovat vuosien saatossa tehneet, mutta tällä kertaa lopputulos on parempi kuin kaikki nuo elokuvat yhteensä. Taken on elokuva, jollainen jokainen toimintaelokuva haluaisi olla.

Liam Neeson harjoitteli kovan miehen roolia jo muutamia vuosia sitten elokuvassa Batman Begins, mutta tällä kertaa kerosiinia on kaadettu tankkiin huomattavasti enemmän. Mies esittää entistä hallituksen agenttia, Bryan Millsiä, joka kliseisesti on eronnut perheestään ja ainoaksi valopilkuksi hänen elämässään onkin muodostunut suhde 17-vuotiaaseen tyttäreen. Ex-vaimo on yhtä lämmin kuin Siperian aro tammikuussa ja on kaiken kukkuraksi mennyt uudelleen naimisiin paksun lompakon kanssa, jonka ikä on varmasti puolitoistakertainen omaansa nähden. Rahaa vastaan on siis aivan turha kilpailla, mutta Bryan uskoo, että välit ainakin omaan tyttäreen voivat parantua kun jaksaa vain rakastaa tarpeeksi ja olla hyvä isä.

Kaikki näyttää siis hyvältä kunnes Famke Janssenin näyttelemä ex-vaimoke päättää antaa tyttären lähteä ekskursioretkelle Pariisiin haistelemaan Euroopan tuulia. Isi ei luonnollisesti hanketta oikein kannata, mutta jotta ei leimautuisi aivan mulkuksi, hän lopulta suostuu antamaan luvan. Heti Pariisiin saavuttua pahaa aavistamattomat teinit kertovat ilomielin asuinpaikkansa taksijonossa lähes ventovieraalle juipille, ja tästä eteenpäin Kimin elämä tulee muuttumaan tavalla, jota hän ei todellakaan odottanut. Kimin soittaessa isälleen albanialaiset ihmiskauppiaat kaappaavat teinit asunnosta ja jättävät tyrmistyneen isän linjan toiseen päähän. Kohtaus on kuvattu suorastaan loistavasti: ikäänkuin antaen katsojalle lähtölaukauksen siihen, että nyt alkaa tapahtua, ja se mitä tulee tapahtumaan ei pääty kuin vasta lopputekstien alkaessa. Bryanin monologi rikollisille on sellaista kamaa, jonka vain Liamin tasoinen näyttelijä pystyy esittämään täysin uskottavasti.

Bryan: I don’t know who you are. I don’t know what you want. If you are looking for ransom, I can tell you I don’t have money. But what I do have are a very particular set of skills; skills I have acquired over a very long career. Skills that make me a nightmare for people like you. If you let my daughter go now, that’ll be the end of it. I will not look for you, I will not pursue you. But if you don’t, I will look for you, I will find you, and I will kill you.

Bryan on loppupeleissä kuin kuka tahansa isä, mutta kuinka pitkälle hänen tekemisiään voi moraalisesti katsoa sormien läpi? Elokuvissa, niin kuin todellisessakin elämässä, side vanhempien ja lapsien välillä on jotain sellaista, jonka avulla monet asiat voidaan antaa anteeksi ja tähän ohjaaja Morelkin kiinnittää tarinan ankkurin. Minkälaista jälkeä sitten kokenut hallituksen agentti saa aikaan, kun panoksena on oma tytär? Seagalin ja kumppaneiden pitäisi ottaa mallia 56-vuotiaasta Neesonista, sillä kun tämä mies alkaa toimimaan, on siitä leikki kaukana. Bryan on kuin luonnonvoima Ranskan maaperällä, kun hän alkaa selvittämään kaappajien alkuperää, ja kuinka hänen entiset ystävänsä ja kontaktinsa Pariisissa eivät olekaan pysyneet niin puhtoisina kuin hän olisi toivonut.

En ole koskaan oikein mieltänyt Neesonia tämänkaltaisiin toimintarooleihin, ja ehkä se on se juju mikä saa tämän elokuvan näyttämään ja tuntumaan niin hyvältä. Saman efektin huomasin aikanaan Bourne-sarjassa, kun Matt Damonista leivottiin kovaotteinen agentti. Bryan ei kuitenkaan ole mikään robotti, joka ei kokisi takaiskuja, mutta panosten kovetessa myös mies kovenee. Elokuvassa nähdyt takaa-ajot autolla ja toiminta ovat puhdasta adrenaliinia, ja samoin ehkäpä yksi elokuvan hienoimmista kohtauksista on pienessä keittiössä tapahtuva verilöyly. missä Bryan “vähän” kuulustelee albaanialaisia ihmiskauppiaita. Elokuvan visuaalinen ilme on suorastaan henkeäsalpaava, ja katsojan sykkeen ei anneta laskea missään vaiheessa. Katsojalle tuleekin tietynlainen samaistuminen Bryanin hahmoon, jossa ei ole aikaa ajatella, vaan pitää vain puskea eteenpäin välittämättä mitä siitä seuraa. Etsintä- ja kostoretken aikana tehdään hyvinkin selväksi se, että Bryan ei luovuta ennenkuin hän löytää tyttärensä, tai kuolee sitä yrittäessä. Näin vahvaa tunnetta en ole kovin usein elokuvissa kokenut ja jo se tekee tästä  massasta erottuvan toimintaelokuvan. Ainoastaan loppuun kaluttu juoniaihio pudottaa pisteitä, mutta muuten käsissä on ehdottomasti merkkipaalu toimintaelokuvien genressä ja mieleen nouseekin polttava kysymys:  miksi tällaista ei ole aikaisemmin tehty?!

4

Summary

Genret: draama,jännitys,toiminta,rikos
Kesto: 94 min
Ohjaaja: Pierre Morel
Pääosissa: Maggie Grace,Olivier Rabourdin,Xander Berkeley,Famke Janssen,Liam Neeson
Valmistusmaa: Ranska
Valmistusvuosi: 2008

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments