elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

On tullut jälleen aika yhdelle palkkamurhaaja- ja remake-elokuvalle. Tällä kertaa puikoissa heiluvat kiinalaiset "silmä-trilogian" tekijät, Oxide ja Danny Pang. Toisin kuin yleensä näissä uudelleenfilmatisoinneissa,...

On tullut jälleen aika yhdelle palkkamurhaaja- ja remake-elokuvalle. Tällä kertaa puikoissa heiluvat kiinalaiset "silmä-trilogian" tekijät, Oxide ja Danny Pang. Toisin kuin yleensä näissä uudelleenfilmatisoinneissa, niin tällä kertaa ohjaajat ovat samat kuin alkuperäisessä teoksessa, ja sehän on vain positiivinen asia. Aihe sen sijaan ei ole niinkään positiivisen omaperäinen, vaan enemmänkin kuin kymmenen vuotta käytetty Volkswagen Golf: käyttöön nähden hyväkuntoinen, mutta loppupeleissä kuitenkin käytetty.

Ensimmäinen happaman röyhtäyksen aiheuttama asia tässä elokuvassa onkin sitten roster. Kun listaa tarkastellaan, niin se sisältää lähes poikkeuksetta vain aasialaisia näyttelijöitä, mutta sitten päähenkilön nimi pistää silmään kuin teuraspiikki joulukinkkuun. Nicolas Cage on tehnyt urallaan hyviä, ja ajoittain jopa loistavia elokuvia, mutta viimevuosina miehen urallinen vuoristorata on auttamatta jäänyt alamäkivaihteeseen ja katsoja voikin aiheesta olla huolissaan. En väitä missään nimessä että Cage tekisi jonkinlaisen comebackin näyttelijöiden eliittiin, mutta jos hautaa ennen elokuvaa kaikki negatiiviset antipatiat miestä kohtaan ja näkee hänen esittämänsä palkkamurhaajan, Joen, vain roolihahmona ilman Cagea, niin voisin melkein väittää, että Nicolas tekee jopa onnistuneen roolisuorituksen. Tai no… Niin onnistuneen kuin käsikirjoitus antaa myöten.

Juoni ei sen sijaan päätä huimaa, mutta toisaalta ei sen tarvitsekkaan. Lähes kaikki palkkamurhaajaa käsittelevät elokuvat kulminoituvat näihin samoihin asioihin, mitä tässäkin elokuvassa on lähdetty hakemaan. Päähenkilö on yleensä alansa parhaita, joka on tappanut enemmän väkeä kuin jaksaa muistaa, ja ei ole koskaan jäänyt kiinni. Elokuvan aikana mies kuitenkin yleensä alkaa väsymään ammattiinsa, ja kokee jonkinasteisen herätyksen yleensä rakkauden tai sairauden takia, ja koska me länsimaalaiset haluamme ajatella, että kaikissa meissä on jotain hyvää, niin päähenkilö yrittää parantaa tapansa: lopettaa ja hyvittää tekonsa tai jotain muuta vastaavaa. Bangkok Dangerous ei tee tässä minkäänlaista poikkeusta, mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä elokuva toimii aivan muiden ansioiden takia.

Kuvaus ja leikkaus ovat visuaalisesti todella kauniita, mutta mitä muuta voisi odottaa Pangin veljeksiltä. Trailerin perusteella katsoja odottaa taukoamatonta ryminää hong kong-tyyliin, mutta lopputulos on onneksi jotain aivan muuta. Puolentoistatunnin sieluttomia turboahdettuja toimintarymistelyjä on nähty jo aivan liikaa ja tässä tämä elokuva pääsee loistamaan. Pangin veljekset painottavatkin enemmän tarinaa Joen yksinäisyyden ja väsymyksen taistelua vastaan, elokuvan ollessa hyvin pimeä ja huumoriton, on Joen pienet onnen hetket ja ihastuminen kuuromykkään apteekkarin apulaiseen suorastaan hellyttäviä kaikessa korniudessaan. Tämä elokuva ei myöskään yritä tehdä mitään onnellista loppua, vaan palkkamurhaajan ammatti tuodaan katsojan eteen hyvinkin surullisena ja itsetuhoavana ammattina.

Joe on koko ammatillisen uransa noudattanut neljää sääntöä: älä kysy, älä kiinnostu ihmisistä työn ulkopuolelta, hävitä jälkesi ja tiedä milloin on aika häipyä. Ei ole vaikeata arvata että elokuvan aikana nämä säännöt joutuvat koville, ja kun neljän palkkamurhan keikka lähenee loppuaan, on Joen jälleen tehtävä päätös mitä aikoo elämällään tehdä. Bangkok Dangerous ei ole mikään omaperäinen elokuva, mutta se on omalla jännällä tavalla hyvinkin toimiva teos Pangin veljeksiltä, joka ottaa kannuksensa John Woon monista vastaavista elokuvista, mutta tekee sen tavalla, joka ainakin allekirjoittanutta miellytti.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.