War, Inc.

Elämme aikaa jolloin lähes kaikki palvelut pyritään ulkoistamaan. Kuinka pitkälle tämä ulkoistaminen voi sitten pahimmillaan mennä? No, Yhdysvallat on päättänyt ulkoistaa vaatimattomasti sodan ja yksityinen, entisen vara-presidentin johtama, multikansallinen Tamerlane-yhtiö hoitaa “pientä” konfliktia Turkistanissa ja tilanne ei näytä yhtään hyvältä.

Suhteellisen tuntemattomalla tekijäporukalla (ohjaaja ja käsikirjoittajat) kyhätty War Inc on poliittinen satiiri, jollaista olemme kaivanneet jo jonkin aikaa, sillä esimerkiksi Team America-tyyppiset animaatiot ja Michael Mooren “dokumentit” eivät ole ihan täyttäneet sitä tyhjiötä tämän aiheen tiimoilta. Mutta kuinka paljon kritiikkiä yhteiskunnan asioihin voidaan ottaa tällaisella elokuvalla, jottei se muutu vain sormea osoittavaksi paasaamiseksi, vaan pysyy viihdyttävänä satiirina jonka tehtävä olisi kuitenkin pääasiassa viihdyttää katsojia? War inc onnistuukin tehtävässään melkein puhtain paperein, mutta välillä elokuva lipsahtelee sinne helpon tusinakomiikan puolelle, mikä ei todellakaan jaksa edes hymyilyttää.

Melko pienellä budjetilla kyhättyä elokuvaa kannatteleekin ehkäpä parhaiten pääosassa nähtävä John Cusack, joka vetää suorastaan virkistävän roolin hieman masentuneena palkkamurhaajana, Brand Hauserina. Hieman yli 40-vuotiaaksi ehtinyt Cusack on painanut hommia lähes elokuva/vuosi tahdilla, joten itseltäni Cusackin ura on mennyt hieman ohi loistavan High Fidelityn jälkeen. Toista pääosaa näyttelevä ikinuori Marisa Tomei toimii aivan loistavana vastapainona maaniselle Cusackille. Tomein näyttelemä reportteri, Natalie Hegalhuzen, toimii poliittisena reportterina, joka tietenkin epäilee kaikkea, mitä Tamerlane tekee Turkistanissa. Monet elokuvan parhaista kohtauksista nähdäänkin Tomein ja Cusackin kesken, sillä heidän välissään on sitä jotakin. Valitettavasti kolmantena pyöränä pyörivä Hilary Duffin näyttelemä aasian oma Britney, Yonica Babyyeah, on aivan hukassa roolinsa kanssa. Yonican pitäisi näyttää ja kuulostaa aasialaiselta poppari-staralta, mutta Duff on siitä yhtä kaukana kuin Ice Cube Oscarista. Toki satiirissa jotkin asiat pitää lyödä vähän yli, mutta rajansa kaikella.

Elokuvan alku, missä Hauser saa tehtäväkseen salamurhata turkistanilaisen Omar Sharifin, sillä mies on rohjennut vetämään öljyputkea oman maansa läpi,lupaa elokuvalle paljon. Turkistan näyttäytyy herskyvän kriittisenä vertauskuvana Afganistanille ja Irakille ja Tamerlanen USA-kampanja ja jälleenrakennusurakka tuhotussa maassa on suorastaan loistavaa satiiria. Mutta kun alku lupaa lähes kuun taivaalta, niin sitten matto vedetään alta niin että pölyt lentävät. Oikeastaan Yonican saapuminen eetteriin on se vedenjakaja, joka muuttaa loistavan satiirin hassunhauskaksi tusinakomediaksi, jossa ainoastaan Cusack ja Tomei pitävät lippua edes jotenkin salossa. Yonican häävalmistelut ja Natalien tutkimukset siivittävät elokuvaa eteenpän, kun Hauser vetää puolestaan peiteroolia Tamerlanen viihdevastaavana.

Ei ole yhtään hyvä merkki, jos elokuvan puolessavälissä katsojan haukotus ottaa niin suuren otteen, että katsojan tekee mieli etsiä kelausnappia kaukosäätimestä. Onneksi pelastavia kohtauksia satelee sopiviin väleihin, sillä esimerkiksi Tammerlanen sotilaiden liipasinherkkyys ja Hauserin epäonnistuneet salamurhayritykset pitävät riman edes jotenkin telineissä. Elokuvan loppu pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, sillä silloin elokuva niinsanotusti palaa urilleen. Onkin siis käsittämätöntä, kuinka alun loistava potentiaali hukataan järkyttävän seesteiseen ja helppoon keskiosaan, sillä muuten käsissä olisi loistava satiiri. Nyt War Inc on ainoastaan puoliksi onnistunut elokuva, joka kyllä tekee tehtävänsä kunnialla ja viitoittaa toivottavasti muitakin elokuvia aihepiirinsä alle hieman paremmin tuloksin, sillä tämä elokuva jättää katsojansa vain hieman hölmistyneeseen tilaan.