elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

"Joka vuosi noin 21 miljoonaa ihmistä nukutetaan sairaalassa tehtävien leikkausten ajaksi. Suurin osa heistä nukkuu vailla tuntemuksia läpi leikkauksen, ja herätessään he eivät muista...

"Joka vuosi noin 21 miljoonaa ihmistä nukutetaan sairaalassa tehtävien leikkausten ajaksi. Suurin osa heistä nukkuu vailla tuntemuksia läpi leikkauksen, ja herätessään he eivät muista mitään operaatiosta. Noin 30 000 ihmistä 21 miljoonasta eivät ole niin onnekkaita, vaan he tuntevat ja kuulevat jokaisen asian, mitä leikkauksessa tapahtuu. He ovat halvaantuneita, mutta tietoisia tapahtumista, ja eivätkä voi huutaa edes apua. Tätä ilmiötä kutsutaan nukutuksen aikaiseksi tietoisuudeksi".

Näin raadollisella kuvauksella alkaa ehkäpä hieman erilainen elokuva Awake. Esikoisohjaustaan tekevä Joby Harold on toiminut myös elokuvan käsikirjoittajana ja vaikka kyseessä on todellakin miehen ensimmäinen ohjaus, on jälki niin hyvää, että Haroldista toivoisi kuulevansa tulevaisuudessa lisääkin. Elokuvan aihe on hyvin kutkuttava ja ainakaan
valtavirtaelokuvissa kyseistä aihetta ei ole aikaisemmin käsitelty. Todellisuudessa nukutuksen aikaista tietoisuutta ei ihan 1:700-suhteessa kuitenkaan tapahdu, vaan oikea luku on lähempänä 1:14000, mutta kaikesta huolimatta sekin on aivan liikaa.

Miten ohjaaja Harold on sitten lähtenyt käsittelemään tätä ehkäpä hieman arkaakin aihetta? Hayden Christensen on napattu Star Warsin bluescreen-näyttämöiltä jälleen oikeaan maailmaan, ja jotenkin tuntuu siltä, että mies on edelleen hieman pihalla näytellessään Clay Beresfordia. Clay on vain 22-vuotias multikansallisen yrityksen johtaja, jonka hän peri isältään tämän kuollessa. Mies on myös rakastunut kaulaansa myöten saman yhtiön assistenttiin, Samanthaan (Jessica Alba), joten asiat näyttävät päällisin puolin niin siirappisilta, että sokeri alkaa valumaan jo katsojan korvista. Kuin kirsikkana kakun päällä, miehellä on parantumaton sydänsairaus ja  harvinainen veriryhmä, joten odotettu elinikä ei todellakaan ole korkealla uutta sydäntä odotellessa.

Elokuva on noin puoleen väliin saakka ehkä turhankin siirappista rakkausdraamaa, jonka aikana mieleen hiipii ajatus, että "tässäkö tämä sitten oli". Kolmantena pyöränä kuvioissa pyörii Clayn äiti Lilith (Lena Olin), joka on suorastaan pakkomielteisen huolehtivainen pojastaan ja äidin suojelus menee ajoittain jo mustasukkaisuuden puolelle, sillä assistenttina toimiva Sam ei mitenkään voisi olla se oikea hänen kulta-pojalleen. Kun Clay vihdoin kasvattaa pallit äitiään vastaan ja menee naimisiin Samin kanssa, saa hän tiedon uudesta sydämestä ja leikkaus voi alkaa. Elokuvan alkutekstit ja aihe kertovat jo katsojille, mitä leikkaussalissa tulee tapahtumaan, mutta voi pojat siellä tapahtuu vielä paljon paljon muutakin. Enempää ei oikeastaan juonesta voi kertoa spoilaamatta sitä totaalisesti, mutta Clayn elämä todellakin kääntyy niin ympäri, että tietoisuus sormista rintalastan sisällä on pienin huoli, mistä hänen kannattaa huolehtia.

Ohjaaja Harold onkin rakentanut melekeinpä nerokkaan jännärin, jonka käänteitä ei ainakaan haluaisi uskoa, saati sitten odottaa. Hayden ei ole missään järisyttävän hyvässä vedossa, mutta Olin ja varsinkin Alba kantavat elokuvaa todella vahvoilla suorituksilla ja vaikka elokuva keskittyykin vain tähän yhteen tapahtumaan, leikkaukseen, niin jokin tässä toimii. Ehkäpä se on se, että jokaisella meistä on jonkinlainen viha-rakkaus-suhde sairaalaan. Siellä pelastetaan ihmisiä, mutta toisaalta siellä myös menetetään monia meille rakkaita ihmisiä. Ehkäpä tämä elokuva vaatii sen, että on kokenut jonkinlaisen leikkauksen elämänsä aikana, jotta Clayn kokemuksiin voi samaistua, sillä itsellä tuli hyvinkin vahvat tunteet elokuvan tapahtumista, ja jo se riittää tekemään tästä ehkäpä hieman erilaisen, mutta oudolla tavalla toimivan elokuvan.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.