Oikeuden kasvot

Herrat Robert De Niro ja Al Pacino ovat varmasti varsin tuttuja nimiä ja kasvoja elokuvien ystäville, sekä satunnaisille katsojille. Senpä vuoksi on erityisen jännittävää nähdä tämä parivaljakko pitkästä aikaa yhdessä valkokankaalla. Näiden kahden veteraaninäyttelijän odotettu yhteiskohtaaminen tapahtui ensimmäisen kerran Michael Mannin elokuvassa Heat, josta on nyt tultu pitkä matka Jon Avetin ohjaamaan rikosthrilleriin, Oikeuden kasvoihin (Righteous Kill).

Oikeuden kasvot kertoo tarinan "paidasta ja perseestä", De Niron näyttelemästä "Turkista" ja Pacinon näyttelemästä "Roosterista", jotka ovat toimineet poliiseina ja työparina New Yorkin vaativilla kaduilla jo kymmeniä vuosia. Parivaljakon välille on syntynyt selvä tunneside, jossa poliisitoveruus on muuttunut keskinäiseksi kunnioitukseksi ja ystävyydeksi. Veteraanikyttien ylle alkaa kuitenkin kasaantumaan paineita, kun kaupungissa näyttää riehuvan sarjamurhaaja, joka tappaa tuomitsematta jääneitä rikollisia. Turkin ja Roosterin epämiellyttäväksi tehtäväksi jääkin lopulta todennäköisesti murhaajaksi muuttuneen poliisin etsiminen, vaikka Roosterin sanojen mukaan "miehelle pitäisi antaa mitali". Russell Gewirtzin käsikirjoitus luokin Oikeuden kasvoihin varsin perinteisen sapluunan, jota Avnet värittää huippunäyttelijöidensä osaamisella ja hahmojen sivukiemuroilla.

Elokuvan pääosissa ansaitusti olevat tähdet tekevät rutiininomaiset suoritukset. Tosin välillä valkokankaalta on selvästi havaittavissa, että De Niro ja Pacino irrottelevat rentoutuneesti. Toisaalta heidän touhunsa menee välillä liiankin vakavaksi, vaikka homma ei varsinaisesti lapasesta lähdekään. Tuntuukin siltä, että ohjaajana oleva Avnet ei ole kyennyt päättämään, että mitä tähdiltään haluaa. Ja tuloksena on varsin hienoa ja aidonoloista yhdessä hengailemista, sekä läpänheittoa, mutta toisaalta taas sitä, että Avnet on antanut näyttelijöilleen jopa liikaa vapauksia. Oikeuden kasvot keskittyy jopa liiallisuuksiin asti itse poliisityöhön jättäen päähenkilöiden henkilökohtaisen elämän elokuvan ulkopuolelle. Tämä on valitettavaa, sillä elokuva kaipaisi syvyyttä varsinkin hahmoihinsa.

Robert De Niro on Turkin roolissa varsin mainio. Vaimonsa menettäneellä leskimiehellä ei ole muutakaan tekemistä kuin elää poliisivoimille. Tuloksena on oikeudenmukaisuutta, mutta samalla myös hetken kiihkoa hakeva veteraani, joka käy välillä irroittelemassa Guginon näyttelemän Karenin luona. Pacino puolestaan tyytyy olemaan "Pacino", joka tarkoittaa tässä sitä, että miehen näyttelemä Rooster ei kumartele ketään ja ei näytä omia heikkouksiaan missään vaiheessa. Pacinoon tottuneille nämä manööveerit ovat varsin tuttuja, mutta joitakin moinen itsensä toistaminen saattaa ärsyttää.

Elokuvan sivuhahmoissa on myös säpinää: naispääosaa esittävän Carla Guginon sähäkät roolit jatkuvat ja nainen näytteleekin Oikeuden kasvoissa oikeuslääkäriä, joka pitää vapaa-ajallaan miehistä, sekä kovemmista otteista. Kun tämän pinnallisuuden pyyhkäisee Guginon hahmon yltä pois, niin jäljelle ei sitten jääkään mitään. Samaan sarjaan kuuluu ilmeisesti "Boomtown"-yhteyksien kautta roolin saanut Donnie Wahlberg, sekä tämän ärsyttävää paria näyttelevä John Lequizamo, jonka sivurooliksi jää elokuvassa tyypillinen "vahtikoiran" räksyttävä rooli.

Vaikka Avnetin elokuvassa olisin ainesta vaikka mihin, niin todellista alkuräjähdystä ei nähdä. Elokuva alkaa kyllä äärimmäisen mielenkiintoisesti, mutta tiukan alun jälkeen Oikeuden kasvot alkaa vierimään loivaa alamäkeä. Keskivaiheen suvantovaiheen jälkeen elokuva onkin tilanteessa, joka muistuttaa aivan tavallista tusinathrilleriä, joita tulee Hollywoodista kuin liukuhihnalta. Tämä on valitettavaa, sillä kahden mestarinäyttelijän odotettu kohtaaminen latistuu korkeintaan varovaiseen peukunnostoon ja kotiin lähtöön. Elokuva kun ei tarjoa katsojalleen mitään elämää suurempaa kokemusta, vaan tyytyy jauhamaan tavalliset kliseiset asiansa tällä kertaa hieman kallispalkkaisimpien näyttelijöiden voimalla.