elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

The Onion Movie on vaikea tapaus joka suhteessa. Erityisen epäkiitollinen tehtävä on sen arvosteleminen. Minun on vaikea päättää onko kyseessä kaikin puolin arvostettava pyrkimys...

The Onion Movie on vaikea tapaus joka suhteessa. Erityisen epäkiitollinen tehtävä on sen arvosteleminen. Minun on vaikea päättää onko kyseessä kaikin puolin arvostettava pyrkimys kohti postmodernia satiiria vai pelkkä sketsikokoelma vuosien takaa. Kyseessä on kuitenkin yksilöllinen elokuva, joka ansaitsee olemassaolonsa. En voi kiistää, etteikö se olisi monessa suhteessa epäonnistunut. Asiat menevät vaikeiksi siinä vaiheessa, kun rupeaa miettimään, ovatko negatiivisiksi luokitellut ominaisuudet sittenkin sipulimiesten tarkoituksellista juonittelua.

Ongelmia on kaksi. Ensimmäinen, se konkreettinen ja helposti todettava, on se, että aika on monella tapaa juossut pitkään valmistuslimbossa mädäntyneen elokuvan ohi, ja pääsyyllinen siihen on Onion itse. Tämä on iloisen radikaalia, häpeilemätöntä Monty Python does Network -kamaa, joka ei ole ylevässä päämäärässään, yhteiskunnan typeryyden osoittelussa ja tökkimisessä, vanhentunut päivääkään, mutta kynnys on kasvanut: Onionin vuonna 2007 käynnistämän The Onion News Networkin nettiuutiset ovat tuhottoman paljon hauskempia, tiiviitä pikku pätkiä, jotka muodostavat vaivattomasti ja alleviivaamatta kokonaisuuden hullusta maailmasta, joka on yhtä aikaa epätodellinen ja toisaalta huolestuttavan tarkka kuvaus maailmamme pahimmista aivopieruista. Heillä oli selvästi se idea jo tässäkin, mutta se epäonnistuu, koska se on pakotettu tiukkaan elokuvaformaattiin ja satunnainen hulluus on yritetty sisällyttää paikoitellen hyvinkin keinotekoisesti yhtenäiseen narratiiviin, ”oikeaan tarinaan”. Vaikka sitä kuinka yrittäisi rikkoa, ja he kyllä yrittävät, formaatti on formaatti eikä Onionin huumorissa ole ikinä ollut kyse siitä.

Toinen ongelma on se, että nämä tyypit ovat fiksuja ja tietävät sen liian hyvin. Se paistaa välillä läpi ikävällä tavalla. Minä hurraan kyllä eturivissä tyhmyyden pilkkaamiselle, mutta Onion-elokuvassa huumorin tasoa on normaalista madallettu sen verran, että myös pilkan kohteet itse tajuaisivat sen (tosin tämä tehdään konkreettisestikin selväksi elokuvan aikana!). Kyllä, he ovat varmasti nauttineet ajatuksesta, mutta se syö tuotosta sisältäpäin. Onionin vitsit yksinkertaisesti eivät toimi näin, niiden pitää olla niin salakavalia ja hämmentäviä, että hölmöimmät älähtävät tosissaan. Epäonnistumisen huomaa lähinnä silloin, kun joitakin juttuja venytetään ja venytetään, jotta viimeinenkin hoksaisi. Varsinkin uutisiin sijoitetulle mainonnalle irvailu, joka yrittää olla narratiivin punainen lanka, on pikemminkin kirkkaanpunainen rautalanka ja sitä väännetään kyllästymiseen asti.

Mutta minä nauroin. Tottakai minä nauroin, koska tämä on kuitenkin South Parkin ohella parasta piruilua, mitä jenkit osaavat tehdä itsestään. Muualta tulevatkin pystyvät näköjään vain joihinkin Postaleihin. Onion alkoi ei-juuri-mistään ja pysyi vielä Comedy Centralin kelkkaan hypättyäänkin pitkään tahona, joka kommentoi mediaa ulkopuolelta – parin viime vuoden aikana he ovat aidosti kasvaneet varteenotettaviksi vaikuttajiksi, mikä tietysti näissä käsissä tarjoaa mitä herkullisimpia mahdollisuuksia itseironiaan. Tässäkin niitä oli jo rutkasti. Lisäksi olen The Onion Movien nähtyäni varsin tyytyväinen siihen, mihin suuntaan Suuri Sipuli kääntyi: he taisivat itsekin oivaltaa, ettei täyspitkä elokuva palvele heidän tyyliään. Mutta tämä matka oli syytä kulkea.

Itse tarinan rakenne on, tottakai, ovela. Tämän takana olivat kuitenkin miehet, käsikirjoittaja Hanson ja Onionin silloinen päätoimittaja Siegel, jotka ymmärsivät monitasoisen kerronnan luonteen täydellisesti. Siegel oli jo vuosia harrastanut metauutisointia lehtiversiossa. Jutut ovat pääasiassa ideoiltaan älykkäitä ja saavat ainakin virnistelemään: poistetut kohtaukset, vähemmistöjen protestointi, kriitikoiden välikommentit elokuvasta, Network-viittaukset, uutiset uutisten sisällä… Kaikki kertoo siitä, että vaikka moni asia meni pieleen, tekijät nauroivat loppuun asti myös itselleen. Muutamat vitsit ovat jopa klassikko-Onionien tasoa: Alzheimer-potilaiden marssi ja whiteniggoille kuittailu tulevat ainakin mieleen. Mutta epätasaisuutta ei voi olla huomaamatta, koska osa sketseistä tuntuu olevan aivan toiselta planeetalta: roolipelikuningas voisi kaikessa kliseisyydessään olla pikemminkin MadTV-ainesta ja lähinnä keskenkasvuisille suunnattu Steven Seagalin Cockpuncher-herja menee hyvin nopeasti vanhaksi eikä ole sen enempää hauska kuin oivaltavakaan. Vitsi taitaa kuitenkin pohjimmiltaan olla elokuvan ulkopuolella: voin kuvitella, kuinka Hanson ja Segel ovat nauraneet saadessaan Seagalin tekemään itsestään pilaa.

The Onion Movie on niitä elokuvia, jotka jokaisen pitää hyväksyä tai tuomita itse. Jonkinlaiset pohjatiedot Onionin huumorista ovat kuitenkin suositeltavia, sen verran sisäänpäin kääntynyttä osa materiaalista on. Ja jos ei muuten niin siksi, että verkkoversio on huomattavasti onnistuneempi kokonaisuus.

  • 60%
    The Onion Movie - 60%
60%

Tiedot

Genret: komedia
Kesto: 80 min
Ohjaaja: Mike Maguire,Tom Kuntz
Pääosissa: Len Cariou,Steven Seagal
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2008

Sending
User Review
0 (0 votes)

Toni Saarinen

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.