elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Luvassa pieni ajatusleikki. Kuvitelkaa Robocop kakkosen pääpahista, Cainia (Tom Noonan), muistuttava yliamerikkalainen munapää, jonka istuessa vessanpöntöllä jokainen rasittavan värikyllästetty pökäle työntyy rektaalista mauttoman hidastettuna...

Luvassa pieni ajatusleikki. Kuvitelkaa Robocop kakkosen pääpahista, Cainia (Tom Noonan), muistuttava yliamerikkalainen munapää, jonka istuessa vessanpöntöllä jokainen rasittavan värikyllästetty pökäle työntyy rektaalista mauttoman hidastettuna pihalle Rammsteinin (tai jonkun muun sen hetken trendibändin) musiikin jauhaessa taustalla korvia murentavan kovalla volyymilla hillittömien räjähdyksien ja post-productionissa lisättyjen muovisten digipökäleiden saattelemana. Sellainen mies on oikeasti olemassa. Hänen nimensä on Cohen. Rob Cohen. Hän tuottaa ja ohjaa elokuvia.

Jo yli kolmekymmentä vuotta elokuvien parissa puuhastellut Cohen ei päässyt uransa alkutaipaleilla kunnolla vauhtiin. Mies ohjasi muutaman täysin elävältä haudatun elokuvan ja päätyi ohjaamaan televisiosarjojen, kuten Miami Vicen jaksoja sekä tuottamaan kaikkea mitä eteen sattui ilmaantumaan. 1993 vuosia kestänyt odotus elokuvien ohjaksiin palkittiin kun Cohen perseraiskasi Bruce Leen legendaa hirvittävällä filmiulosteella Dragon: The Bruce Lee Story. Siitä alkoi miehen uusi aikakausi Hollywoodissa jolle ei näy loppua. Dragonheart, Daylight (Cohenin ainoa jossain määrin onnistunut elokuva), joku Skulls(?), Fast and the Furious, xXx sekä Stealth. Näinpä näin. Cohen on nollataulun viihdettä tekevä kujaesa.

Stealthin jättimenestyksen (haha) jälkeen Cohen tarttui Stephen Sommersin (haha) Muumio-duellin kolmannen osan kuskinpaikalle. Molemmat Muumio-elokuvat nähneenä tiesin hyvin tarkkaan millaista laaduttomuutta silmilleni ja korvilleni (etenkin korville) tullaan elokuvan aikana tarjoilemaan. Täysin puhtaalla omallatunnolla voin myöntää omanneeni jonkintasoiset ennakko-odotukset kolmatta Muumiota kohtaan. Elokuva ei pettänyt odotuksiani. Se oli rikollisen kamalaa paskaa.

Jet Li on kauan sitten elänyt Kiinan varajeesus, jonka kaverini äitiä muistuttava noita (Yeoh) taikoo täysin mottiin. Li on patsas ja aika kuluu. Menee muutama vuosituhat kunnes ollaan 1940-luvulla, jossa epähauska seikkailija Rick O’Donnell (Fraser) epähauskoine vaimoineen (Bello) viettää epähauskoja eläkepäiviään. Kaksikon parikymppinen äpärä Alex (Ford) sattuu kaivamaan Kiinan varajeesuksen patsaan aavikolta esiin ja mukkelis-makkelis; kohta sankarit juoksevat ympäri Kiinaa vittuuntunut maailmanvalloitusta halajava jähmeä idiootti ja tätä jumaloiva kiinalainen Kenraali perässään.

Tietysti O’Donnellien perheessä angstaillaan ja näppärät läheltä-piti-tilanteet yhdistävät perhettä kivasti. Edellisten osien kustannuksella vitsaillaan ja niiden aikojen perään haikaillaan sekä elokuvassa, että katsomossa. En sano, että Muumio-elokuvat ovat hyviä, koska sitä ne eivät ole, mutta aivottomana viihteenä niitä jaksaa jotenkin pällistellä. Kolmosesta paistaa epätoivoinen almujen aneleminen läpi aina käsikirjoituksen lähtökohdista asti. Päähahmot haluavat vanhat hyvät toiminnalliset ajat takaisin, mutta vaikka räimettä piisaa niin uusi meininki ei ole muuta kuin entistä suuremmalla traktorilla äestettyä paskaa joka ei onnistu edes viihtyttämään.

Ensimmäisistä Muumio-elokuvista kolmanteen osaan tarttui vain näyttelijät Fraser ja Hannah. Muita osia, kuten Rachel Weiszin söpön arkeologihahmon tilalle on tullut suoraan ruoansulatuskanavan läpi valahtava Maria Bello. Pahista esittävä Jet Li ei suoraansanoen saa valkokangasaikaa kuin elokuvan tietyllä tasolla hyvällä maulla toteutetussa prologissa, jossa kiinalaiset puhuvat kiinaa ja lavastus toimii muikeasti. Kun jokaisessa roolissaan ontuva Michelle Yeoh taikoo tämän patsaaksi, jää Jet Lin hahmo tietokonepelleilyn harteille.

O’Donnellien poikaa Alexia näyttelevä Luke Ford on kankein ilmestys vähään aikaan ja se kertokoon miehestä kaiken tarpeellisen. Huonoimman näyttelijän sinapinruskea palkinto lankeaa kuitenkin sankareita auttavan Linin roolia esittävälle Isabella Leongille. Harvemmin törmää näyttelijään, jonka ei tarvitse kun osua kuvaan niin tietää katsovansa nestemäistä paskaa. Jet Lin luulisi lupaavan hienoja taistelukoreografioita, mutta ei. Taitoa on riittänyt tehdä vain hermostuttavan sekavasti käsivaralla sohittua suttua, joka on leikattu vielä entistä sekavammaksi. Taustalla pauhaa asiaankuuluvasti Randy Edelmannin täysin vailla tarttumapintaa raivoava score ja yliammutut äänitehosteet. Ainoa oikea Muumio on ”I cut me a stake” -mies Arnold Vosloo.

Se täytyy vielä mainita, että aikaisemmista osista tuttu huono huumori on läsnä myös kolmannessa osassa. Tällä kertaa vain entistä huonompana. Vitseistä noloimmat on sisällytetty elokuvan traileriin ja jostain syystä teatterissa istuva väki jaksoi edelleen nauraa niille. Itsehän nauroin elokuvan aikana vain silloin kun joku nauroi huonolle vitsille. Vaikutin (ja vaikutan varmasti edelleen) täysin kilipäältä kun nauruni kuului vasta muutamaa sekuntia vitsin jälkeen. Sillä oli syynsä.

Mutta mitä ihmettä? Tämä kaikkihan oli selvää ennen kuin menin elokuvaa katsomaan. Joku voi kysyä mitä helvettiä siellä tein ja sitä kysyn myös itseltäni. Vastaus: eipä ollut muutakaan tekemistä. Muumio kolmonen onnistuu yhdessä tehtävässä ja se on ajan tappaminen. Muuhun siitä ei ole.

Kiitos ja anteeksi.

  • 10%
    Muumio: Lohikäärmekeisarin hauta - 10%
10%

Poiminta

Genret: fantasia,komedia,toiminta,seikkailu
Kesto: 112 min
Ohjaaja: Rob Cohen
Pääosissa: Brendan Fraser,Maria Bello,Luke Ford,John Hannah,Jet Li,Michelle Yeoh,Isabella Leong
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2008

Sending
User Review
0 (0 votes)

Matti Mikkonen

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.