elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Brittiläisen, perusluonteeltaan "coolin", rikoselokuvan perusmannaa ja tähtihetkiä ovat 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa olleet Guy Ritchien käsikirjoittamat ja ohjaamat elokuvat Lock, Stock and Two...

Brittiläisen, perusluonteeltaan "coolin", rikoselokuvan perusmannaa ja tähtihetkiä ovat 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa olleet Guy Ritchien käsikirjoittamat ja ohjaamat elokuvat Lock, Stock and Two Smoking Barrels, sekä Snatch. Ne loivat 2000-luvulle tultaessa eräänlaisen merkkipaalun, johon monet brittielokuvat ovat mm. Kaava 51:n johdolla pyrkineet miltei väkisin siinä kuitenkaan onnistumatta. Samaan saumaan pyrkii myös hieman omaperäisemmällä ja ehkäpä aavistuksen vakavammalla kaavalla väkerretty Matthew Vaughnin esikoisohjaus, Layer Cake -Diilerin käsikirja, jossa nykyään Bondina tunnettu Daniel Craig tekee varsin mielenkiintoisen roolin nimettömänä kokaiinin välittäjänä.

Koko elokuva kertoo tarinan Craigin näyttelemästä kokaiinin välittäjästä, joka joutuu pahaan välikäteen, kun sekopäiset ja muuten vain kovaa bisnestä tekevät rikolliset selvittelevät välejään. Muuten elokuva alkaa oikeastaan pirteästi hieman uudemmasta kohtaa, sillä Craigin näyttelemä hahmo suunnittelee omia eläkepäiviään, kun kulmakunnan kovin gangsteri Jimmy antaa nimettömän välittäjän tehtäväksi löytää Charlie, Jimmyn liikekumppanin tytär ja neuvotella samalla peräti miljoonan ekstaasitabletin kohtalosta, jotka idioottimainen gangsterin puolikas, Duke (hienosti näyttelevä Jamie Foreman), on varastanut serbialaiselta rikollisjoukolta. Tuloksena on mustaa huumoria, väkivaltaa ja sitä tuttua, hieman yliampuvaa, mutta viihdyttävää "britti-viileyttä".

Vaughnin esikoisohjauksen näyttelijät ovat varsin nokkelan, mutta suppean, tarinan ohella elokuvan varsinaista mannaa. Kuten sanottua, nykyään Bondina tunnettu Daniel Craig tekee varsin hyvää työtä elokuvan päähenkilönä, nimettömänä huumeiden välittäjänä. Tosin Craig ei veny -eikä hänen edes tarvitse venyä- mihinkään ihmeelliseen suoritukseen, vaan mies tarpoo elokuvan läpi varsin tasaisella otteella. Mukana seuraavat George Harris, Tamer Hassan ja erityisesti monesta tv-sarjasta (Star Trek: Deep Space Nine) tuttu Colm Meaney tuovat elokuvaan mukavasti maustetta. Kun mukaan lasketaan vielä varsin karismaattiset Kenneth Cranham ja Michael Gambon, niin kasassa on varsin vakuuttava kaarti kokeneita näyttelijöitä, jotka tuovat Layer Cakeen uskottavuutta nuoruuden innon ohella… Eikä unohtaa voi myöskään kuumottavaa Sienna Milleria, jonka ainoa tarkoitus tässä elokuvassa on yksinkertaisesti näyttää hyvältä.

Layer Cake on kokonaisuutena varsin viihdyttävä elokuva, jota katselee kotisohvalta varsin mielellään. Se ei kuitenkaan yllä kuin aavistuksen keskitason yläpuolelle ollen ainoastaan viihdyttävä paketti, jonka tarinan kiemurat saattavat olla välillä sekavia katsojalle. Paikasta toiseen siirrytäänkin jopa liian nopeasti ja kertojaäänen säestämästä, rauhallisesta, alusta siirrytään pikavauhtia nopeiden leikkausten ja tapahtumien maailmaan, jossa hermostuneesti sähläävät sivuhahmot miltei pilaavat koko elokuvan. Voidaankin sanoa, että Matthew Vaughnin mopo miltei karkaa käsistä tarinan turhan rönsyilyn vuoksi, mutta kuin ihmeen kaupalla Suzuki pysyy tiellä välttäen pahimmat ojan pohjat. Snatchin ja muiden samankaltaisten elokuvien ystäville Layer Cakea voi sen vuoksi suositella ainakin kerran katsottavaksi. Omaksi tätä ei kuitenkaan kannattane ostaa, ellei tätä rainaa jostain puoli-ilmaiseksi löydä.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.