elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Aikakautemme tunnetuimpiin ja eittämättä parhaisiin tv-sarjoihin lukeutuva X-files (Salaiset kansiot) aloitti taipaleensa jo 1990-luvun alkupuolella ja nousi hyvin pian kulttisarjojen harvalukuiseen joukkoon. Chris Carterin...

Aikakautemme tunnetuimpiin ja eittämättä parhaisiin tv-sarjoihin lukeutuva X-files (Salaiset kansiot) aloitti taipaleensa jo 1990-luvun alkupuolella ja nousi hyvin pian kulttisarjojen harvalukuiseen joukkoon. Chris Carterin luoma X-files pyöri tv:ssä lähes kymmenen vuotta, näyttäen maailmalle 200 jaksoa hallituksen salajuonia, ufoja, hirviöitä ja muita paranormaaleja ilmiöitä, joiden keskellä FBI-agentit Mulder ja Scully pyörivät, ja sarja koki jonkinasteisen multikliimaksin kymmenen vuotta sitten elokuvassa ”X-files: fight the future”, jossa moniin kysymyksiin vastattiin, mutta jossa vielä useampaan jätettiin vastaamatta.

Vaikka fanipoikien ja tyttöjen pöksyt varmaan kastuivat kun he kuulivat, että Carter aikoi tehdä uuden X-files elokuvan, alkoi fanien keskuudessa kuitenkin ihan aito huoli siitä, mitä uutta Carter voisi tarjota katsojille, jotka olivat jo aikaisemmin nähneet “kaiken”. Kun muistaa, että edellinen elokuva oli suorastaan loistava kaikkine salajuonineen ja ufoineen, niin tässä tapauksessa samalle tielle lähteminen olisi johtanut uskottavuusongelmiin. Carter tiedosti tämän riskin ja lähtikin aivan toisille urille uuden elokuvan kanssa. Poissa ovat kaikki “mytologia”-piirteet ja lähtökohdaksi onkin otettu Mulderin ja Scullyn välinen suhde ja aivan toisenlainen paranormaalinen, enemmän kauhuun viittaava, tapahtuma.

Kun elokuvan alussa FBI-agentti Monica Bannan kaapataan erämaatalostaan ja FBI:lle itsensä ilmoittanut meedio “Isä-Joe” auttaa heitä löytämään jäätyneen järven keskeltä irtonaisen käden, agentti Whitney päättää kutsua FBI:n ainoan elossa olevan asiantuntijan paikalle. Ex-agentti Fox Mulder on kuitenkin katkaissut kaikki siteet niin FBI:hin kuin muuhunkin maailmaan ja ainoa linkki ulkomaailmaan on tietenkin Dana Scully. Myös Scully on eronnut agentti-hommista ja toimii, kuten arvata saattaa, arvostettuna lääkärinä. Niinpä FBI pyytää Scullya ottamaan yhteyttä Mulderiin ja pyytämään tätä auttamaan löytämään kadonnut agentti.

Mitä sitten on tapahtunut niiden viiden vuoden aikana kun sarja päättyi ja Scully ja Mulder karkasivat pois kaikesta entisestä aloittaakseen elämän uudestaan jossain kaukana FBI:sta? Lähes kymmenen vuoden työskenteleminen yhdessä ja välillä suorastaan ärsyttävän platoninen suhde onkin saanut näiden viiden vuoden aikana uusia piirteitä. Scully ja Mulder asustelevat yhdessä keskellä maaseutua ja Scullyn toimiessa lääkärinä, Mulder edelleen etsii paranormaaleja ilmiöitä lehdistä je netistä pitääkseen mielensä edes jotenkin kasassa. On ilahduttavaa huomata, että vaikka näyttelijät ovat selvästi vanhentuneet, niin he ovat tehneet sen arvokkaasti. Haastattelujen perusteella Andersonin oli todella vaikeata päästä takaisin Scullyn rooliin ja ehkäpä Scullyn asennetta kuvaakin parhaiten hänen lausahduksensa “Olen väsynyt jahtaamaan hirviöitä pimeydessä”. Mutta kuten arvata saattaa, ovat Mulder ja Scully jälleen kerran valmiita auttamaan agentti-tovereitaan kun kutsu käy, joskin hieman vastentahtoisesti.

Jo elokuvan nimi kertoo missä teemoissa tätä tarinaa tullaan käymään. Sen lisäksi että meediona toimiva entinen pappi Joe (aina loistava Billy Connolly) ei olekkaan ihan puhdas pulmunen, ja Scully taiteilee oman uskonsa kanssa, niin voidaan sanoa, että usko on todellakin koetuksella monella eri tasolla. Joen näyt epäilyttävät kaikkia, paitsi tietenkin Mulderia, ja kun kadonneita alkaa ilmaantua yhä enemmän, alkaa elokuva saamaan niin sanottua tuulta purjeisiinsa. Carter onkin rakentanut tarinan suorastaan piinaavan hyvin, ja jokainen uusi palanen vain lisää jännitystä ja odotusta siitä mihin tämä kaikki lopulta vie. Samalla kun Mulder innostuu jälleen mysteerien ratkomisesta, ajatuu hän yhä kauemmaksi Scullysta, joka ei millään haluaisi päästää irti “normaalista” elämästään lääkärinä. Mulderin ja Scullyn keskusteluissa on sitä vanhaa hyvää sanailua ja naljailua, jossa jokaisella fraasilla on aina oma merkityksensä.

Juonesta ei oikeastaan sen enempää voi sanoa spoilaamatta sitä kokonaan. “X-Files: I want to believe” on kuin pidennetty jakso, joka ei sisällä mitään uutta tai ihmeellistä, mutta tuo sen kaivatun vastauksen mitä agenttikaksikolle on tapahtunut vuosien aikana. Silti tätä elokuvaa ei oikeastaan voi suositella kuin sarjan faneille ja tässä piilee myös tämän elokuvan se ainoa negatiivinen puoli. Katsojat varmasti odottivat jotain ensimmäisen elokuvan tapaista suurta tarinaa, mutta sitä tämä pätkä ei valitettavasti tarjoa. Sen sijaan tässä keskitytään eri ihmisten valintoihin ja niistä koituviin seuraumuksiin. Mutta ainakin allekirjoittanut oli tyytyväinen Carterin ratkaisuun tuoda täysin erilainen, rauhallisempi ja maanläheisempi jännitysmysteeri, joka keskittyisi juurikin enemmän ihmisiin ja heidän suhteisiinsa kuin suuriin salaliittoihin. On muutenkin rohkeaa tuoda tänä päivänä valkokankaille elokuva, jossa ei nähdä räjähdyksiä tai suuria CGI-efektejä, vaan ainoastaan tarinankerrontaan nojaava mysteeri, joka päästää näyttelijät tekemään juuri sitä missä he ovat hyviä, ja sitten siihen suuren kysymykseen vastaus: kyllä, Scully ja Mulder suutelevat tässä elokuvassa.

3.5

Summary

Genret: sci-fi,mysteeri
Kesto: 106 min
Ohjaaja: Chris Carter
Pääosissa: David Duchovny,Gillian Anderson,Amanda Peet,Billy Connolly,Xzibit,Callum Keith Rennie
Valmistusmaa: Yhdysvallat,Kanada
Valmistusvuosi: 2008

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments