elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Erilaisilla ihmisillä on aina ollut tarve keksiä erinäisille asioille tekosyitä ja ohjaajan planttu John Stockwell ei ole siinä mikään poikkeus. Elokuvassa Pinnan alla (Into...

Erilaisilla ihmisillä on aina ollut tarve keksiä erinäisille asioille tekosyitä ja ohjaajan planttu John Stockwell ei ole siinä mikään poikkeus. Elokuvassa Pinnan alla (Into the Blue) Stockwellin tekosyy on päästä tarkastelemaan kahta planeetan kauneinta misua vähissä vaatteissa (toisin sanoen bikineissä) ja ottamaan heistä mahdollisimman paljon jopa pehmopornon suuntaan meneviä kuvakulmia ja lähiotoksia tarinan jäädessä taka-alalle. Lämpimiin vesiin sijoittuva sukellusseikkailu onkin yhtä kuin Jessica Alban ja Ashley Scottin vartalot vastaan turha Paul Walkerin lässytys kulta-aarteesta ja huumeiden salakuljettajista.

Itse elokuvahan kertoo sukelluksella hädin tuskin toimeentulevasta no-lifestä, Jaredista (Walker), jonka ainoa lottovoitto on rakkaus ja kaunis tyttöystävä (Alba). Jaredin suuri haave on löytää merenpohjasta aarre, jonka avulla mies voisi elellä huolettomasti Karibian auringon alla siemaillen drinkkejä. Kun mukaan pulpahtaa vanha kaveri Bryce (Scott Caan) uuden tyttöystävänsä (Scott) kera ja merenpohjasta löytyy sekä huumelastissa pudonnut lentokone, että kulta-aarre, alkaa hurja saikkailu kohti oikeamielistä ratkaisua, jossa vivahteita on omittu monista muista elokuvista, kuten mm. Tappajahaista. Itse asiassa Pinnan alla ei mokomaa juonta edes kaipaisi, sillä Stockwell etsii koko elokuvan ajan vain tekosyitä esitellä näyttelijöitään lähikuvissa joko jahdin kannella tai siellä… Pinnan alla.

Itse näyttelijät ovat elokuvassa suhteellisen hyvässä vedossa, jos tyhjänpäiväisten vuorosanojen heitteleminen tarkoittaa sitä. Paul Walker on taas "Paul Walker", vaikkakin lämmin yhteistyö Scott Caanin kanssa näyttääkin toimivan varsin hyvin. Ärsyttävää pyrkyriä näyttelevä Caan tosin on helposti elokuvan vittumaisimpia hahmoja, eikä veljellinen karhunpaini lentokentällä Walkerin kanssa auta yhtään asiaa. Samanlaista painimista kun on jo harrastettu jossain jenkkiteinikomedioissa, jotka menevät hyvyydessä lähes absoluuttisen nollapisteen alapuolelle. Samanlaista funktiota ajavat periaatteessa myös Alba ja Scott, joiden roolit ovat niin läpinäkyviä seksiobjektin rooleja, joiden avulla Stockwell valjastaa ronskisti näyttelijättäret elokuvan ainoaksi todelliseksi syötiksi. Kun vielä samaan rytäkkään sohitaan saman tien pahisroolin ottava Josh Brolin ja automaattisesti liian kovikselta näyttävä Tyson Beckford, on kasassa melkoinen kasa löyhkäävää, mutta ah, niin kaunista, paskaa.

On toki Stockwellin elokuvassa jotain hyvääkin, sillä vedenalaista seikkailua ja toimintaa on viime vuosina nähty suhteellisen vähän. Vaativalle ja taide-elokuvista kiinnostuneelle Pinnan alla on kuitenkin suhteellisen haastava elokuva, mutta muuten elokuva toimii viihdyttävänä pakettina jo muutaman kuriositeetin vuoksi melkoisen hyvin. Sopivassa suhteessa bikineitä ja toimintaa yhdistelevä elokuva onnistuukin jopa yllättämään muutamalla juonenkäänteellä, mutta muuten tämä muovinen seikkailu on oikeastaan vain päivitetty Baywatch hieman koreammalla kuorella ja tuunatummalla juonella. Hyllyyn en tämänkaltaista elokuvaa kuitenkaan ottaisi, mutta kerran sen ainakin pystyy vaikkapa kaveriporukalla katsomaan läpi.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.