Red Heat

Walter Hill ohjasi vuonna 1988 tyypillisen, hyvinkin 1980-luvun muottiin sopivan, toimintaelokuvan, Red Heatin, jota tähditti sen ajan suurimmat tähdet. James Hornerin massiivisen ja äärimmäisen miehekkään (lue munakkaan) musiikin soidessa olivat kaksi tämän hetken dinosaurusta hurjassa vedossa. Red Heatin parivaljakko, Arnold Schwarzenegger ja James Belushi, olivatkin elokuvan aikaan eittämättä uransa parhaimmassa vedossa monessakin suhteessa: Belushin vitsit ja hälläväliä-asenne sekoittuikin onnistuneesti Schwarzeneggerin lihaksien ja aksentin kanssa. Tuloksena on pöljä, jälkikäteen katseltuna hauska ja toimintaa, sekä ironiaa täynnä oleva elokuva, jossa ammutaan ja vahingoitetaan ihmisiä enemmän kuin laki sallii.

Hillin elokuva alkaa lähes legendaarisesti: elokuvan hyvinkin ensimmäisessä kohtauksessa huippuunsa asti pumpattu Schwarzenegger kävelee munasillaan venäläiseen saunaan, jonka höyryisissä tunnelmissa toinen toistaan lihaksikkaampi mies pumppaa rautaa ja varmaan jotain muutakin. Höyryn peittämän allasalueen ohi kävelevällä Arnoldilla on elokuvan kiistatta tuimin katse, jonka turvin mies kävelee suoraan apinalta näyttävän venäläismiehen luokse. Tiukan sanailun, parin ilmeen ja kuuman kiukaankiven jälkeen alkaakin sitten turpaaveto, kun alaston Schwarzenegger nyrkkeilee vastustajiaan vastaan polvia myöten lumessa. Kyllä, nyt ollaan ainakin olevinaan Moskovassa, tuossa venäläisen paheen tyyssijassa.

Eikä ikimuistoiset tunnelmat edes lopu tähän, sillä Arnold vierailee myös venäläisessä juottolassa, jossa miehet laulavat rakkaita laulujaan kyynelsilmin ja missä lusikka jää keittoon pystyyn. Kun tähän puolikurjuuteen lisätään vielä yltäkylläinen Amerikka ylimielisen ja rennon periamerikkalaisen tyylin omaavan Belushin lisäksi, on uskomattoman viihdyttävä ja anteeksipyytelemätön toimintapaukku valmis.

Myös näyttelijät ovat elämänsä vedossa: Schwarzenegger on roolissaan totinen ja tahattoman koominen, mutta juuri sopiva parivaljakko yhdessä vitsiä vääntävän ja rennon Belushin kanssa. Red Heatin pääpahista, Viktor Rostaa, näyttelevä Ed O’Ross on puolestaan kuin elokuvan koominen sidekick, jolla ei tosin ole omatuntoa. Häijysti hymyilevä ja äärimmäisen murtaen puhuva jenkkinäyttelijä onnistuukin tuomaan elokuvaan tarvittavaa rosoisuutta ja uskottavuutta. Kun mukaan vielä lasketaan töröhuulensa elokuvaan tuova, jumppaava Gina Gershon ja uransa alkupuolella oleva Laurence Fishburne kokeneen Peter Boylen ohella, voidaan todeta elokuvan näyttelijäkaartin olevan kunnossa.

Hillin ohjaustöiden tason vaihdellessa rajusti puolelta toiselle, on Red Heat omassa genressään varsin onnistunut ja ennenkaikkea viihdyttävä teos. Elokuva onkin 1980-luvun toimintaelokuvien ystäville valtavaa mannaa, jossa toiminta on rehellisen yliampuvaa ja huonoja vitsejä sisältävää oleskelua, jossa kyttäkaksikko puskee eteenpäin väkivallan voimalla. Muutaman sormenheristelyn jälkeen Hillin ohjaama voimakaksikko tuhoaakin linja-autoja, ampuu transvestiitin ja tietenkin pahoinpitelee lukuisia ihmisiä ympäri ihanan roskaista Chicagoa. Meininki on välillä jopa niin hullua ja viihdyttävää, että tämänkaltaista sisällötöntä, mutta rentoa, toimintaa kaipaisi enemmänkin nykypäivän toimintaelokuvilta. Senpä vuoksi niille, joille Red Heat on vielä tuntematon tapaus, voi elokuvaa suositella lämpimästi.