elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Kiinassa vuonna 1956 syntynyt Wong Kar-Wai ehti levätä laakereillaan peräti kolme vuotta runollisen kauniin 2046:n jälkeen. Kar-Wai ikäänkuin loi nahkansa uusiksi vaihtamalla kauniiden tarinoidensa...

Kiinassa vuonna 1956 syntynyt Wong Kar-Wai ehti levätä laakereillaan peräti kolme vuotta runollisen kauniin 2046:n jälkeen. Kar-Wai ikäänkuin loi nahkansa uusiksi vaihtamalla kauniiden tarinoidensa tapahtumapaikkaa suoraan Amerikan maalle, jossa nuori ja lahjakas muusikko -ja nyt näemmä sitten näyttelijäkin- ottaa elokuvan langat suhteellisen tiukasti käsiinsä. Kar-Wai taikookin lahjakkaasta Norah Jonesista esiin jotain pehmeän lämpöistä ja vakuuttavaa olemusta, jonka sädekehä kantaa koko elokuvan ajan. Katsojalle tämänkaltainen muusikon esiintuleminen on väkevää, nautinnollista ja harvinaistakin herkkua, jota ei voi kuin ihailla. Osittain Jonesin omien laulujen ohella etenevä My Blueberry Nights tarjoileekin katsojalleen samettisen pehmeää draamaa, sekä hyvää, että aidontuntuista rakkautta.

Kar-Wain ohjauksessa näyttelijät ovat yleensä harvinaisen kovassa vedossa, eikä miehen käsikirjoittama My Blueberry Nights ole tässä asiassa mikään poikkeus. Kuten todettua, pääroolissa oleva, paremminkin loistavana laulajana tunnettu, Norah Jones, onnistuu roolissaan kerrassaan mainiosti. Hieman ahdistuneen oloisen ja parisuhteesta irtoutuvan Jonesin näyttelemä Elizabeth ajautuu elokuvassa väistämättä "kokijan" tai pikemminkin seuraajan rooliin, jossa erilaiset ihmissuhdesotkut tulevat työssä tutuksi. Töiden ja elämänkokemuksen keräämisen yhteydessä Elizabeth lähettää kortteja Jude Law:n näyttelemälle kahvilanpitäjälle, joka rakastuu Elizabethiin poikamaisen innokkaasti vietellen tämän lopulta mustikkapiiraalla. Jonesin ja Law:n näyttelemien hahmojen tarinaa voidaankin pitää yhteenkietoutumisen ja sen ensimmäisen suudelman kiusoittelevana kasvutarinana, jossa kommunikointi tapahtuu poikkeuksellisesti vain yhteen suuntaan ja silloinkin postikorttien avulla.

Elokuvasta ei voida myöskään unohtaa missään tapauksessa muita näyttelijöitä, jotka suoriutuvat monisäikeisistä rooleistaan vähintäänkin kunnialla läpi. Ymmärtäväistä baarinpitäjää näyttelevä Frankien Faison on mies paikallaan ja tämän jokapäiväistä asiakasta näyttelevä David Strathairn tekee jälleen kerran varsin vakuuttavaa jälkeä. Strathairnin roolihahmo Arnie onkin kaikessa yllättävyydessään elokuvan traagisinta osastoa: itsensä juovuksiin juovalla poliisilla onkin mielessään varsinaista myllerrystä, sillä Arnien elämän rakkaus ei haluakaan enää olla sitä. Vapautta kaipaava Sue onkin tutun Rachel Weiszin näyttelemänä elokuvan vamppi ripsivärit poskilla, joka ei katsojan sääliä kaipaa edes herkkänä hetkenä. Kaikista haavoittuvaisemmaksi itsensä tekee kuitenkin Natalie Portmanin uhkapelejä harrastava Leslie, jonka hankala nuoruusiän kapina ja isä-kompleksi aiheuttaa tämän elämälle vuoristoradan, josta ei taida olla enää paluuta. Pettymykset ja katkeruus muuttuvatkin hetkessä pahimmiksi, kun huonoja uutisia saava Leslie ei usko korviinsa kantautuviin surullisiin uutisiin. Kar-Wai onkin onnistunut tuomaan elokuvaansa niin traagisuutta kuin tarpeellista hellyyttä ja kaipuuta ja onnistunut saamaan niistä kokonaisuuden, jota ei missään tapauksessa tarvitse hävetä.

My Blueberry Nightsista on nähtävissä myös Kar-Wain tavaramerkkejä, kuten kaunista kuvausta. Oikeastaan Kar-Wai jatkaa elokuvien värien ja kuvauksen kanssa siitä, mihin 2046:ssa jäi: My Blueberry Nights tarjoileekin katsojalleen pehmeitä linjoja, edellisestä elokuvasta tuttua junahenkisyyttä, sekä tietysti sitä samaa kihelmöivää tunnelmaa, jota Kar-Wain on totuttu tarjoilevan. Puitteet täydelliselle elokuvalle ovatkin My Blueberry Nights:ssa tarjolla, mutta elokuva ei silti ole täydellinen, sillä poikkeuksellisesti paketti ei kertakaikkiaan pysy kasassa. Sähköisen alun jälkeen Kar-Wai tarjoileekin elokuvassa yllättävän suvantovaiheen, jossa ensi-ihastuminen muuttuu harmaaksi odottamiseksi ja tarkkailemiseksi. Vaihe ei ole elokuvallisesti huono, mutta itse juonen kannalta ajatus ei pysy katsojalle mitenkään kasassa, vaikkakin elokuva paranee jälleen loppua kohti mentäessä huomattavasti. Kaikkinensa My Blueberry Nights on silti valtavan sydämellinen ja kotisohvaan liimaava paketti, jollaista katsojan ei kannata jättää katsomatta.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.