The Deaths of Ian Stone

Täysin puskista tuleva kauhuthrilleri, The Deaths of Ian Stone, ei valitettavasti nouse iloisesti yllättävien elokuvien joukkoon. Nimettömillä näyttelijöillä roolitettu elokuva tosin alkaa äärimmäisen mielenkiintoisesti, sillä elokuvan henki hönkii salaperäisyyttä ja piinaavaa tunnelmaa aina kotisohvalle saakka. Sitten, kun elokuva oikeastaan alkaa, tapahtuukin todella synkkiä asioita ja elokuva vajoaa lähes pohjamutiin saakka. Tämä on valitettavaa, sillä The Deaths of Ian Stonen alku muistuttaa katsojasta etäisesti Alex Proyasin ohjaamaa Dark Cityä, tuota "esikois-Matrixia", joissa salaperäiset muukalaiset kontrolloivat ihmisten elämää. Hyvän ja piinaavan alun jälkeen katsoja alkaakin odottamaan elokuvalta suuria, mutta lopulta käykin niin, että ainoa asia, mitä kannattaa odottaa, ovat elokuvan lopputekstit.

Alamäki alkaa keskinkertaisista ja kohtalaisen huonoista näyttelijöistä, joista pääosaa esittämä Mike Vogel on välillä lähes täysin hukassa. Toki Vogelilla on elokuvassa hetkensäkin, mutta nuorta Ian Stonea näyttelevä näyttelijä on roolissaan hieman hukassa. Vogelin panosta tarvittaisiin elokuvassa hurjasti, sillä koko elokuvan synopsis perustuu siihen, että Ian Stone kuolee ja herää seuraavassa elämässä uudestaan ja uudestaan. Kun mukaan vielä lasketaan inkarnaation lisäksi muita yliluonnollisia asioita, muuttuu painostava ja onnistunut elokuva lähes tunteettomaksi ja katsojaa harmittavaksi cgi-pelleilyksi.

Myös muut näyttelijät ovat elokuvassa osittain hukassa. Ianin rakasta erilaisissa elämissä näyttelevä Christina Cole on moniulotteisessa roolissaan suhteellisen hyvä elokuvaan yleiseen ilmeeseen nähden, mutta myös samalla valitettavan harmaa. Todelliseen camp-henkeen -mutta valitettavasti väärän lajityypin elokuvassa- pääsee puolestaan Ianin henkeä jatkuvasti uhkaava, nahkaan pukeutuva tummaverikkö, Jaime Murray, joka on roolissaan klassisen kliseinen ja ennalta-arvattava.

Tuntemattoman Dario Pionan elokuva jää kuitenkin alkutunnelmiensa jälkeen varsin vaisuksi tapaukseksi. Tunnelma alkaa latistumaan jo siinä vaihessa, kun Ianille selviää elokuvassa asioidensa oikea laatu, jonka jälkeen yliluonnolliset cgi-möröt alkavat tulemaan esiin. Sen jälkeen The Deaths of Ian Stone onkin klassisen surkeata tehostemöykkää, jossa kuolemaa, huitomista, sähläämistä ja erikoistehosteita isketään ruudulle kyllästymiseen saakka. Kun sähläys on viimeinkin ohi, jää katsojalle vain turhautunut olo elokuvasta, joka ei kaikista lupauksistaan huolimatta tarjonnutkaan mitään uutta tai edes viihdyttävää. Hennon ja virkistävän tuulahduksen jälkeen kädessä kun ei ole kuin lähes säälittävä tehostepelleily, jonka näyttelijät huonontavat otteitaan loppua kohti takuuvarmalla tyylillä. "Ian Stonen" hyvä alkuidea kaatuukin lopussa ideoiden ja innon loppumiseen, jossa loppu pelataan äärimmäisen varman päälle ikään kuin säästöliekillä.