elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Lännenelokuva, tuo menneiden vuosikymmenten massatuotannossa ollut elokuvaformaatti eli parhaita päiviään joskus 50- ja 60-luvulla. Vaikka koko formaatti lähes unohdettiin 80-luvulla, itse Clint Eastwood nosti...

Lännenelokuva, tuo menneiden vuosikymmenten massatuotannossa ollut elokuvaformaatti eli parhaita päiviään joskus 50- ja 60-luvulla. Vaikka koko formaatti lähes unohdettiin 80-luvulla, itse Clint Eastwood nosti sen jälleen nykyaikaan suorastaan loistavalla Armottomalla. Sen jälkeen näitä länkkäreitä on aina aika-ajoin tehty enemmän tai vähemmän menestyneellä reseptillä, ja Bandidas sijoittuukin tässä genressä jonnekkin Wild Wild Westin tuolle puolen, niin mahdottomalta kuin se saattaa kuulostaakin.

Tapahtumat sijoittuvat klassisesti lännenelokuvien kulta-aikaan, 1800-luvun loppuun, sillä silloin miehet olivat kovia, naiset pehmeitä ja coltit pitkiä. Yhdysvaltojen rautatieinnostus eli myös kulta-aikaansa, ja kiskoja piti vetää aina Texasista Meksikon läpi Panamaan. Elokuvan punaisena lankana siis toimiikin rautatien rakennus läpi Meksikon, ja kuinka ollakkaan amerikkalainen pankkiiri ja pyssymies aikoo tehdä homman lähes puoli-ilmaiseksi varastamalla kaikki maat rautatien edestä jättäen meksikolaisille käteen vain puolikkaan peson ja paljon lyijyä.

Meksikon suurimpiin maanomistajiin kuuluva pankkiiri Don Diego saa kiistoissa surmansa ja hänen ainoa tyttärensä Sara vannoo kostoa surmaajalle. Samoin käy myös köyhälle Marialle jonka isä saa luodista ja menettää maansa. Kun nämä kaksi naikkosta sitten sattumalta tapaavat, päättävät he lyödä hynttyyt yhteen ja aloittaa historiallisen pankkiryöstöaallon amerikkalaisen pankkiirin pankkeihin. Juoni on kuin kopioitu jostain Lucky Lukesta, sillä tämän lapsellisempaa hömppää ei voi muualta tulla. Tosin nähtyäni käsikirjoittajan meinasin pudota tuolilta, sillä itse Luc Besson on ollut rustaamassa tätä, mutta toisaalta hänhän on nykyään keskittynytkin enemmän lastenelokuviin.

Elokuvan ainoat valopilkut löytyvätkin Salma Hayekin näyttelemästä Sarasta ja Penelope Cruzin näyttelemästä Mariasta. Ei sillä, että naikkoset vetäisivät mitään loistavia näyttelijäsuorituksia, vaan Salma on edelleenkin yksi hoteimmista näyttelijöistä Hollywoodissa ja ei Penelope tule kaukana perässä. Naisten toiminta vaan nousee välillä sellaisiin sfääreihin, että katsojan tekisi mieli repiä viimeisetkin peräkarvansa putkitongeilla. Tähän kun lisätään äärimmäisen ärsyttävä Steve Zahn, "muka" nokkelana poliisitutkijana, alkavat viimeisetkin järjen rippeet kadota horisontin taakse. Mutta kun Salman tissiväli näkyy lähes koko elokuvan puolentoistatunnin keston, ei elokuvaa kehtaa keskenkään jättää. Mutta Salman tisseihin tämänkin elokuvan suurimmat meriitit sitten jäävätkin ja loppupeleissä ne nyt vaan eivät ihan riitä hyvän elokuvan aikaansaamiseksi.

Norjasta karanneet ohjaajalupaukset, Joachim Roenning ja Espen Sandberg ovat niin hukassa tämän esikoistekeleensä kanssa, että yli 35 miljoonan dollarin tuotantokustannukset ovat kuin Meksikon erämaahan heitettyä valuuttaa ilman toivoakaan takaisin saamisesta.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.