elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Jos on nähnyt yhden korruptoituneista poliiseista kertovan elokuvan on nähnyt ne kaikki. Jos tekijät ovat nähneet ne samat elokuvat ja pistäneet ne yhteen omalla...

Jos on nähnyt yhden korruptoituneista poliiseista kertovan elokuvan on nähnyt ne kaikki. Jos tekijät ovat nähneet ne samat elokuvat ja pistäneet ne yhteen omalla nimellään varustettuun pakettiin voi olla varma, että kokonaisuus ei ole ainoastaan sillisalaattia vaan myös äärimmäisen tylsää ja ennalta-arvattavaa turhaketta.

Keanu Reeves on kovaotteinen yhden ilmeen poliisi, joka tamppaa katuja omalla asenteellaan. Mutta koska tuloksia syntyy ja koska osaston pääjehu (Forest Whitaker) pitää hyvin lankoja käsissään, niin kukaan ei ala puuttumaan Reevesin kovisteluun. Ei ainakaan ennen kuin Reevesin entinen partneri, joka teki yhteistyötä sisäisen tutkinnan kanssa, murhataan ja Reeves näyttää olevan otollisin ehdokas syypääksi.

Omaperäisyydellä ei tätä rainaa ainakaan ole pilattu. Jokainen hahmo on vain vähän eri tavalla väritetty versio aiemmista hyvä/paha jeparileffoista joita on nähty. Osastolta löytyy Dirty Harryt sun muut, mutta ei yhtäkään aidosti kiinnostavaa tai erilaista hahmoa. Sivuosiin on saatu huomattava määrä lahjakkaita ja itsensä laadukkaiksi todistaneita näyttelijöitä, mutta jokainen tuntuu olevan paikalla vain palkkaa varten. Hugh Laurie ei edes yritä tehdä toisenlaista roolia kuin Dr. Housea, jonka ansiosta hänen olonsa elokuvassa luo täysin surrealistisen ja tahattoman koomisen lisän.

James Ellroy on yksi elokuvan kirjoittajista. Hänen aiemmista töistään muistettavin on yksi 90-luvun parhaita elokuva; L.A Confidential. Myös Kurt Russellin tähdittämä pienimuotoinen helmi Dark Blue kuuluu Ellroyn ansioihin. Oli kyseessä sitten Ellroyn kyllästyminen tai Kurt Wimmerin ja Jamie Mossin palkkaaminen elokuvan käsikirjoittajiksi, mutta lopputulos on valovuosia jäljessä kahden aiemman teoksen tasoa. Juonenkäänteet poukkoilevat ennalta-arvattavista totaaliseen älyttömyyteen. Vaikka kuka tahansa, joka on nähnyt edes yhden vastaavanlaisen elokuvan aiemmin, voi arvata kuka pettää kenet niin ne tavat jolla pettämiset käyvät toteen ovat niin vasemmalla kädellä toteutettuja, että pahaa tekee. Yleensä Hollywoodin ihmemaan elokuvia pystyy katsomaan vaatimatta pahempaa realismia tälläisessä aiheessa, mutta kun elokuva alkaa rikkomaan omaa sisäistä logiikkaansa ja käymään sitä vastaan niin katsojaltakin väistämättä menee mielenkiinto ja usko siihen.

Juonta sivuraiteilla seuraavat tarinat Reevesin edesmenneestä vaimosta ja hänen ex-partnerinsa surevasta vaimosta ovat juuri niin puolivillaisia kyhäelmiä kuin saattaisi odottaakin.

Reeves on Reeves, vaikka voissa paistaisi. Tässä tapauksessa hänen puinen olemus jotakuinkin sopii hahmoon ja tarinaan, mutta samaistuttavaa tai edes kovinkaan kiinnostavaa päähenkilöä hänestä ei saa. Forest Whitaker ylinäyttelee sellaisella tarmolla, että tanner tärisee. Jay Mohr ja Chris Evans eivät ehdi edes käväistä kuvassa ennen kuin heidän mitättömän pienet roolit ovat ohitse.

Street Kingsistä on tuskallisen vaikea löytää kovinkaan paljoa suositeltavaa. Ohjaaja David Ayer rakentaa muutaman näyttävän toimintakohtauksen ja elokuvan ensimmäinen vartti lupailee mukavia. Mutta onnettomien juonenkäänteiden ja ylipitkän keston vuoksi elokuvaa on vaikea suositella muille kuin genren vannoutuneimmille faneille.

Yhteenveto
Pitkäveteisessä ja mitäänsanomattomassa poliisijännärissä korruptoituneet poliisit ampuvat toisiaan.

Joonatan Itkonen Toimittaja

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.