Cyber-tracker

Eipä tule mieleeni sellaista elokuvaa, jossa pääosanesittäjän nimeen olisi lisätty liikanimi vieläpä ihan tarkoituksella. No, nyt sellainenkin ihme on tullut nähtyä, sillä Richard Pepin ohjaama Cyber-Tracker valjastaa katsojan pällisteltäväksi potku- ja nyrkkeilykoneen nimeltä Don "The Dragon" Wilson, joka tyrmää tässä elokuvassa niin naiset kuin miehetkin ja tuhoaa siinä sivussa muutaman köyhän miehen Terminaattori-kopion. Mutta helppoahan se on: hienosta näyttelijästä ja varmasti hienosta miehestä on äärimmäisen helppo tehdä upea pienen budjetin tieteistoiminta, jossa sankaruus johtaa petturuuteen ja petturuus taas sankaruuteen. "Ympäri mennään ja yhteen tullaan" onkin Cyber-trackerin vaisu motto tulevaisuuden maailmassa.

Itse elokuva kertoo Ericistä, avioliitossa epäonnistuneesta lihaskimpusta ja henkivartijasta, joka huvittelee iltaisin vetämällä kännit tietokoneensa kanssa. Muutamalla napin painalluksella Ericin tietokoneesta tulee helposti vietävä keskustelukumppani ja toveri, mutta tämä ei Ericiä luonnollisestikaan hirveästi tyydytä. Onneksi kuitenkin työssä menee paremmin, sillä pelastettuaan suojeltavansa (pahaa ja ilkeää senaattoria näyttelevä John Aprea) Eric sotkeutuu senaattorin uskotun miehen (pahaa ja ilkeää kovista näyttelevä Richard Norton) pauloihin ja tulee lavastetuksi murhaan. Ericiä ei kuitenkaan saada aisoihin perinteisin poliisivoimin ja miehen perään lähetetäänkin täydellinen tappokone (todella härskisti Terminaattorista ja Robocopista matkittu lihaskasa), jonka tehtävänä on jäljittää rikolliset ja tappaa lainsuojattomat siihen paikkaan. Tästä syntyykin valtava soppa, jossa Eric mätkii tasapuolisesti niin ihmisiä kuin koneita turpaan huonon taustamusiikin siivittämänä. Kaiken kaikkiaan juonessa on halpaelokuvaksi jopa yritystä, vaikkakin ohjaajan uurastama toteutus kuivuukin kasaan kuin rypäle auringossa.

Elokuvan näyttelijät ovat tuttua huttua ja täysin potentiaalitonta tavaraa mihinkään elokuvaan. Pääosassa oleva Don "teh lohikäärme" Wilson osoittaa jo nimensä puolesta narsismin voittoa hengen voimasta. Ja siltä homma näyttääkin: huokausten ja kierrepotkujen voimalla etenevä, hihatonta paitaa ja huonoa näyttelemistä esittelevä Wilson onkin kuin amerikanaasialainen versio Chuck Norrisista; vain tahattomat vitsit puuttuvat. Vastapuolella heiluva Richard Norton voisi oikeasti jo tukehtua olemattomaan egoonsa ja senaattoria näyttelemä John Aprea on kuin vieterinukke jauhamassa milloin mitäkin järjettömyyksiä. Kun mukaan lasketaan vielä sivuroolissa oleva Abby Dalton, joka ampuu typerän "pahan" poliisipäällikön roolissa ihan ketusti yli, niin käsissä on erittäin haukotuttava kasa C-luokan tavaraa, jota ei mikään voi pelastaa.

Richard Pepin elokuva, Termin… siis Cyber-tracker, on todella turhauttavaa katseltavaa kaikilta osin. Se kyllä yrittää tarjoilla niin draamaa kuin toimintaakin ihan sanoman kera, mutta rahan ja omaperäisyyden puute pullahtaa esiin kuin rotta kalsarilaatikosta. Ei tämänkaltaiselta elokuvalta tosin voi oikeastaan mitään odottaakaan, mutta liika on aina liikaa ja johonkin se kuuluisa rajakin on vedettävä. Vannoutuneelle scifi-elokuvien fanille tämä voisi mennä pakkopullana, mutta muille satunnaisille katsojille tämä on raastavaa tuskaa lähes alusta loppuun saakka.