The Passion of the Christ

“…kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista,astui ylös taivaisiin…”

Siinäpä ote uskontunnustuksesta, joka tiivistää oivallisesti tämänkin elokuvan tapahtumat. Tarina Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta on ehkäpä yksi maailman tunnetuimmista tarinoista ja Suomessa varmasti 99% koulun käyneistä tietää mitä pääsiäisenä tapahtui noin 2000 vuotta sitten. Jeesuksen 12 viimeistä tuntia ovat ehkäpä historian merkittävimmät ja brutaaleimmat tunnit, mitä raamattu tuntee, ja vaikka olisi kuinka vannoutunut ateisti, ei voi kieltää tämän tarinan merkitystä ihmiskunnan historiassa.

The Passion of the Christ kertoo Jeesuksen tarinan Getsemanen puutarhan vangitsemisesta Golgatan ristille kuolemiseen. Mutta mitä tästä tarinasta voidaan vielä kertoa mitä aikaisemmin ei ole jo kerrottu? Mel Gibsonilla onkin ehkä hänen uransa haastavin tehtävä edessä, ja ei voi kuin ihmetellä miksi mies on ylipäätään lähtenyt tekemään tätä projektia. Kaiken lisäksi koko elokuva on puhuttu aramean kielellä ja alkuperäisen suunnitelman mukaan Mel ei halunnut edes tekstitystä tähän, mutta studion vaatimuksesta se kuitenkin lisättiin. Myös näyttelijöiksi Gibson halusi suurelle yleisölle tuntematonta porukkaa ja ainoastaan Monica Belluccin nimi nostaa hieman kulmakarvoja. Jeesusta näyttelevä James Caviezel on ainakin minulle täysin tuntematon nimi, mutta hän hoitaa Jeesuksen osan niin hyvin kuin sen vain voi hoitaa.

Mutta mitä muuta ohjaaja Gibson sitten teki, että tämä erottuisi niistä lukuisista elokuvista, joissa Jeesuksen elämää on käsitelty? Vastaus on väkivaltaisuus. The Passion of the Christ on ehkäpä yksi sadistisimpia ja brutaaleimpia valtavirtaelokuvia mitä olen koskaan nähnyt. Gibsonin mieltymys väkivaltaan on suorastaan huolestuttavaa, eikä hartaan katolilaisen näkemys kristuksen kärsimyksistä ainakaan vähennä niitä tuntoja, joita hän haluaa katsojalle tuoda. Jo matkalla Getsemanesta papistojen eteen tuodaan katsojalle eteen sellaista väkivaltaa, että nyt ei olla todellakaan katsomassa mitään perhe-elokuvaa. Ei sillä että tämän kaltainen väkivalta olisi mitenkään uutta, mutta kun katsoja kokoajan tietää, että kyseessä on ehkäpä historian viattomin mies, joka vangitaan vain hänen aatteidensa takia. Oliko Jeesus sitten ensimmäinen hippi, vai Jumalan poika, niin sillä ei loppupeleissä ole mitään merkitystä. Viattoman miehen kärsimys tuodaan sellaisella volyymilla katsojan eteen, että kukaan ei voi olla tuntematta edes jonkinasteista kouraisua sydämessään.

Gibson luo lähes koko elokuvan ajan hyvin sadistista kuvaa juutalaisista, ja vierittää suurinpiirtein koko maailman pahuuden heidän harteilleen. Koko elokuvan ajan ilmassa leijuu kysymys: “Mitä pahaa tämä mies on teille tehnyt, että hän ansaitsee tämän?”. Vaikka itse olen nähnyt lähes kaiken mitä elokuvissa voidaan laillisesti näyttää, niin mikään ei ole inhottanut niin kuin roomalaisten ruoskinta hetkeä ennen ristiinnaulitsemista. Gibson kuvaa suorastaan sadistiseen tapaan yli 30 minuuttia pelkkää ruoskintaa, ja kuinka Jeesuksen iho suorastaan kuoritaan pois mitä erinäisimmillä ruoskinta välineillä (Caviezel sai vahingossa 2 ruoskan iskua oikeasti, joista hänelle jäi arvet). Tuon ajan Roomassa ajat olivat kovin erilaiset kuin nykyään, mutta miksi se pitää tuoda tällä tavalla katsojan silmien eteen, niin ei voi ymmärtää.

Kun kaiken sen ruoskinnan, pieksemisen ja pilkkaamisen jälkeen Jeesus pistetään kantamaan varmaan satakiloista ristiä, niin alkaa myös katsojalta loppua kunto (Caviezelin olkapää menee sijoiltaan tässä kohtauksessa, ja se näkyy myös lopullisessa versiossa). Ymmärrän kyllä jollain tavalla sen mitä Gibson on lähtenyt hakemaan tällä kärsimyksen näyttämisellä, mutta kun Jeesus kaatuu kymmenennen kerran matkalla Golgataan, niin alkaa katsojankin kärsivällisyys loppua; ei tätä selväjärkinen enää jaksa. Lähes kaksituntinen verikärsimys huipentuu itse ristiinnaulitsemiseen, jossa tietenkin näytetään kuinka vaarnat taotaan hitaasti mutta varmasti jo kuolevan Jeesuksen käsien läpi. Ohjaaja tekee tässä pienen cameon, sillä naulitsevat kädet ovat itse Melin.

Vasta kun Jeesus on kuolemassa, hän lausuu: “Elohi, Elohi, lema sabaktani? – Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Sitten hän heittää henkensä ja luonnonmullistuksen alkaessa ihmiset jotka häntä syyttivät, huomaavat tuominneensa viattoman miehen. Olisi hurskasta sanoa, että tämä elokuva vaikuttaisi minuun jotenkin syvästi, mutta kylmäksi tämä ei varmasti jätä ketään.

Trivia: Tämä on maailman eniten ennakkolippuja myynyt elokuva ja suurimmat kassatulot saanut K-18 elokuva Amerikassa. 30 milj. dollaria maksanut elokuva on tuottanut pelkästään Amerikassa jo 370 milj. dollaria. Muutama katsoja on saanut sydänkohtauksen näytöksessä ja elokuva on kielletty Islam-maissa.