elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Mitä jos voisit hypätä pelkällä tahdonvoimalla paikasta toiseen ilman minkäänlaisia apuvälineitä ja ilman minkäänlaisia maantieteellisiä rajoitusta? Mitä kaikkea voisitkaan tehdä tällä kyvyllä? Teleportaatio kuuluu...

Mitä jos voisit hypätä pelkällä tahdonvoimalla paikasta toiseen ilman minkäänlaisia apuvälineitä ja ilman minkäänlaisia maantieteellisiä rajoitusta? Mitä kaikkea voisitkaan tehdä tällä kyvyllä? Teleportaatio kuuluu ehkä näkymättömyyden ohella niihin viileimpiin yliluonnollisiin kykyihin, jotka kuka tahansa haluaisi omata. David Rice huomaa itsessään tämän kyvyn teini-iässä, ja ennenkuin hänen pallinsa ovat edes laskeneet, on hän matkustanut enemmän kuin keskiverto kansalainen matkustaa koko elämänsä aikana.

Tältä pohjalta ohjaaja Doug Liman, mies loistavan Meduusan verkon ja aliarvostetun Mr. & Mrs. Smithin taustalta, lähtee tekemään Steven Gouldin kirjoittaman kirjan elokuva-adaptaatiota. Kun miettii minkälaiset potentiaalit tämänkaltaisella elokuvalla olisi, alkaa vannoutuneen scifi- ja sarjakuvafanin puntti tutista. Jumper ei ehkä yllä aivan niihin sfääreihin mihin tämän olisi voinut viedä, mutta onneksi se lunastaa kuitenkin osan lupauksistaan, ja täytyy muistaa, että Jumper on suunniteltu trilogiaksi, joten jatko-osat tulevat varmasti vielä lunastamaan ne kaivatut lupaukset.

Kun keitosainekset ovat näinkin herkulliset, niin soppaan ilmestyy muutama klimppi, nimittäin näyttelijävalinnat. Pääosaan palkattu Hayden nyt vaan ei ole niitä parhaita roolien tulkitsijoita, mutta sen verran täytyy miestä puolustaa, että on niitä huonompiakin vetoja nähty ja loppupeleissä mies vetää kyllä David Ricen roolin läpi rautaisella ammattitaidolla… Ilmeisesti niistä sadoista tunneista blue screenin edessä on ollut jotain hyötyäkin. OC:sta kaapattu Rachel Bilson on sen sijaan välillä pihalla kuin lumiukko. Jonkun olisi pitänyt sanoa hänelle, että enää ei olla OC:n kuvauksissa, mutta toisaalta ei hänen roolinsa Milienä mitään ihmeitä kyllä vaadikkaan. Samuel L. Jackson on taas sitä itseään: rooleja liukuhihnalla vetävä jyrä on taas elementissään hyppääjiä metsästävänä Rolandina, ja veikkaan, että "setä-samuel" on käynyt jonkin muun leffan kahvitauolla vetämässä tämän elokuvan otot. Ainoastaan taistelut Davidin ja Jamie Bellin näyttelemän Griffinin välillä ovat vaatineet vähän enemmän keskittymistä, sillä niitä katsellessa saattaa jo muutama hikipisara nousta katsojankin otsaan.

Maapallolla on siis tuhansia vuosia asustellut teleporttaajia ja heidän metsästäjiään, paladineja. Paladinit saavat aina käryä hyppääjien tekemisistä kun he kuitenkin jossain vaiheessa harhautuvat lain väärälle puolelle. Näin käy myös Davidille, joka inhimilliseen tapaan ensitöikseen ryöstää pankin jälkiä jättämättä. Elokuva ei yritäkkään esittää mitään moraalisia rajoitteita sankarillemme, sillä mitä itse tekisit jos omaisit kyvyn teleportata? Näinollen ikivanha salajärjestö sitten yrittää napata ja tappaa elossa olevat teleporttaajat, koska heidän mielestään kenelläkään ei saisi olla "jumaluuteen" viittaavia voimia. Tosin sympatiapisteitä nämä metsästäjät eivät paljoa keräile, sillä heidänkin toimintansa on vähintäänkin laillisesti arveluttavaa. Koko elokuva koostuukin kissa ja hiiri leikistä Davidin, Griffinin ja Rolandin kesken sisältäen mitä moninaisimpia käyttötapoja teleporttaukselle, sillä kyydissä siirtyvät välillä niin autot kuin isommatkin objektit.

Elokuva onkin hyvä yhdistelmä nykyajan supersankarielokuvia tuoden toiminnan ja seikkailun sekaan myös hieman ideaakin. Käskirjoituspoppoosta löytyy samoja nimiä kuin uudesta Batmanista ja X-menistä ja se kyllä näkyy. Välillä hieman hajuton elokuva parantaa loppua kohden ja kun se lopussa jää auki kuin perattu ahven, voi katsoja jäädä innolla odottamaan tämän trilogian seuraavaa osaa.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.