Perjantai 13. päivä, osa 6

Pitkän elokuvasarjan aallon harjalla olevat tekijät joutuvat jossain vaiheessa väistämättä sellaisen kysymyksen eteen, jossa on mietittävä sellaista kysymystä, että kuinka kauan samaa kaavaa voidaan venyttää. Perjantai 13. päivä -elokuvasarjan tekijät olivat ilmeisesti kuudennen osan kynnyksellä juurikin pureksimassa tätä kysymystä, kunnes jollakulla velikullalla luultavasti välähti: elokuvasarjan neljännessä osassa kuollut ja kuopattu Jason voitaisiin oikeastaan herättää henkiin, sillä olihan Mary Shelleyn Frankesteinin julkaisustakin juuri sopivasti 168 vuotta aikaa. Niinpä ilmeisesti Shelleyn innoittama käsikirjoittaja ja ohjaaja Tom McLoughlin sai päähänsä pistää nelososan pienestä pojasta traumaattiseksi sekopojaksi kasvaneen Tommyn herättämään Jasonin henkiin hautausmaalla, jonne Jason oli haudattu.

Kaikki alkaakin elokuvassa siitä, kun lääkkeensä syömättä jättäneen Tommyn ja hänen ystävänsä muodostama parivaljakko iskee Jasonin hautausmaalle tarkoituksenaan avata Jasonin hauta ja varmistaa, että lätkämaskia pitävä murhaaja on todellakin siellä, missä hänen kuuluukin olla. Valitettavasti tilanne menee pian kaaosmaiseksi Tommyn seottua ja Jasonin herättyä henkiin varsin mystisellä tavalla; luisevasta ja matojen syömästä Jasonista tuleekin yhtäkkiä Fran… kaikki murhaava Jason, joka ei tunnetusti anna armoa kenellekään. Tästä alkaakin jännittävä riemuretki ja lentävän veren ilotulitus Crystal Laken tutuksi tulleella alueella.

Koko elokuvasarjan kuudetta osaa varjostaakin tietty mystisyys ja synkkyys, sillä Jasonista on viimeinkin tullut oikeasti kuolematon koston enkeli, joka Aaveajajan tapaan käy jakamassa oman käden oikeuttaan. Tosin katumuskatseen tilalle ovat tulleet mitä erikoisemmat työkalut, mutta perusajatus on toki sama: syntiset nuoret saavat, mitä tilaavat… Muutakin mystistä elokuvasta toki löytyy: viidennen osan Tommya ahdistavan huonosti näytellyt John Shepherd on vaihdettu yhtä huonosti näyttelevään Thom Mathewsiin, joka ei syty näyttelemään edes Jennifer Cooken jalkovälissä. Tosin Cookekin on sheriffin tyttärenä niin stereotyyppinen ja väsynyt tapaus muiden näyttelijöiden ohella, jotka nostavat katsojalle hien pintaan jo puhtaasta huonoudesta. Ainoa oikeasti mainitsemisen arvoinen näyttelijä on elokuvassa sheriffiä näyttelevä, hieman OZ:n Schillingeriltä näyttävä, David Kagen, joka näyttelee oman roolinsa kevyesti ja miksei sopivan hauskastikin sekä yli että ali.

Monet ilmeisesti pitävät Perjantai 13. päivä, osa 6:sta jostain syystä kohtalaisen hyvänä elokuvana. Jos ajattelee koko Friday the 13th-elokuvasarjaa kokonaisuutena, niin tämä on itse asiassa tottakin, mutta normaalina slasherkauhuna elokuva on selvästi keskitasoa heikompi. Olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että kyllä normaali slasher tarvitsee muutakin kuin pakolliset tissit, normaalin autolla kaahaamisen ja yliluonnollisen tappajan onnistuakseen. Kauhuelokuvaksi olisi myös hyvä, jos mukana olisi kauhua: nyt Jasonin hiljaiset toilailut ja tappamiset tuntuvat tässä vaiheessa jo nukutuspiikiltä, jonka hiljaiseen tuutulauluun on katsojankin kohtalaisen helppo tuudittautua.