elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Uusi alku on aina jotain uutta ja ihmeellistä: uusi näkökanta tai uusi lähtökohta johonkin asiaan, joka on koettu vanhentuneeksi tai itseään toistavaksi tylsyydeksi. Senpä...

Uusi alku on aina jotain uutta ja ihmeellistä: uusi näkökanta tai uusi lähtökohta johonkin asiaan, joka on koettu vanhentuneeksi tai itseään toistavaksi tylsyydeksi. Senpä takia pitkän elokuvasarjan, Friday the 13th, järjestyksessään viides osa on odottamisen arvoinen tapaus jo nimensä puolesta, sillä Danny Steinmannin ohjaaman elokuvan, Perjantai 13. päivä, osa 5 -uusi alku (Friday the 13th: A New Beginning), nimi lupaa jo niin hyvää, että Jasonin toilailuista voi tulla jotain näkemisenkin arvoista. Asia on kuitenkin nyt niin, että itse elokuvassa käy ihan päinvastoin, sillä elokuvasarjan viides osa on camp-henkistä paskaa lähes alusta loppuun saakka, jossa "Jason" saa jälleen kerran ansionsa mukaan.

Jotain tuttuakin elokuvasta löytyy itse Jasonin lisäksi, sillä neljännessä osassa Jasonin niitannut Tommy on kasvanut nuoreksi mieheksi ja samalla joutunut lataamolle Jasonin aiheuttamien traumojen vuoksi. Jatkuvasti hikoileva, ahdistunut ja sulkeutunut Tommy lähetetäänkin uudenlaiselle ja avoimelle leirille samankaltaisten nuorten kanssa selviytymään tulevista elämän haasteista. Valitettavasti tarinan juoni onkin siinä, että Tommyn menneisyyden haamut vainoavat miestä aina nuorten kansoittamalle leirillä ja tuloksena on jälleen kerran verilöyly, jossa uhreja tapetaan varsin tutuilla työkaluilla… Jälleen kerran.

Uusi alku ei tarjoakaan mitään mieltä ylentävää touhua ja tohinaa ja huonommaksi elokuvan tekee sen ylitsevuotava camp-henkisyys, jossa jokainen hetki on kuin kädettömän maalarin tuskaisa siveltimenveto. Tuskaisaa katseltavaa on myös näyttelijöiden tekeminen: pienessä sivuroolissakin oleva Miguel A. Núñez Jr. näyttää aivan Michael Jacksonilta ja pääroolissa oleva John Shepherd on ahdistuneena Tommyna täysi floppi. Miehen on ilmeisesti pyydetty näyttelevän jonkinlaista mielisairasta zombieta, mutta todellisuudessa Shepherd on suuren osan elokuvasta hiljaa oleva seinään tuijottelija, joka räjähtää välillä toimintaan hakaten kaikki vastustajansa. Kun mukaan vielä ympätään todella sekopäistä junttinaista näyttelevä Carol Locatell, ei katsoja kykene enää seuraamaan elokuvaa ilman ihmettelyä ja myötähäpeää.

Perjantai 13. päivä, osa 5 – uusi alku on tähän saakka huonoin tämän elokuvasarjan elokuvista, mitä olen nähnyt. Steinmannin elokuva kun ei tarjoa mitään muuta kuin säälittävää ja surkuhupaisaa menoa, josta katsoja löytää helposti huonosti tehtyä mustaa huumoria. Elokuva on myös yritetty turhaan keventää useilla sekopäisillä rooleilla, joissa ei oikeasti ole päätä eikä häntää. Silkan hulluuden ja verisen mielipuolisuuden yhdistelmä tarkoittaakin sitä, ettei elokuvasta ole edes K18-leiman arvoiseksi, sillä jopa yritys tehdä elokuvasta pelottava puuttuu täysin. Valitettavasti tuloksena onkin kieli poskessa ja ennen kaikkea surkeasti tehty slasherelokuva, joka muistuttaa monelta osin Ponterosaa, tuota homeista suomalaista komediaa.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.