elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Jälleen kerran käsittämättömästi "suomennettu" elokuva, Heist -suoraa toimintaa (oikealta nimeltään Riders), on mukavaa perjantai-yön aivotonta viihdettä, jonka huonous ei häiritse ainakaan kovinkaan paljoa. Hyvän...

Jälleen kerran käsittämättömästi "suomennettu" elokuva, Heist -suoraa toimintaa (oikealta nimeltään Riders), on mukavaa perjantai-yön aivotonta viihdettä, jonka huonous ei häiritse ainakaan kovinkaan paljoa. Hyvän ja humoristisen toimintaelokuvan, ranskalaisen Taxin, ohjanneen Gerard Piresin, työn jälki ei tällä kertaa näytä läheskään niin hyvältä. Tuloksena on tarinaltaan uskomattoman pinnallinen elokuva, jossa B- tai oikeammin C-luokan tähdet Stephen Dorff ja lähinnä vartaloaan esittelevä Natasha Henstridge pelaavat omaa köyhän miehen "poliisi ja rosvo"-leikkiä.

Useimmat muistavat Samy Nacerin tähdittämän Taxin huikeista autostunteista ja päättömästä kaahailusta Marseillen sydämessä. Myös Heist alkaa lupaavasti, sillä pankkiryöstön tehnyt roisto-kolmikko kiihdyttää takaa-ajajiaan karkuun rullaluistimilla kaupungin sydämessä. Tuloksena on huikeita rullaluistimilla tehtyjä stuntteja ja vaikutelma, että tästä elokuvasta on tulossa jotain hienoa ja ihmeellistä. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti, sillä elokuva on alusta loppuun saakka loivaa alamäkeä. Onkin järkyttävää nähdä, kuinka Piresin taidot rajoittuvat vain kapealle alueelle: takaa-ajoihin, sillä esimerkiksi elokuvan päätähtien ohjaaminen ei ole miestä hiukkaakaan kiinnostanut.

Pääroolissa oleva Stephen Dorff onkin kuin seipään niellyt trendipelle. Valkoisiksi värjätty piikkitukka väpättäen mies suunnittelee ryöstön ryöstön perään suurin piirtein muutamassa tunnissa ja harjoittelee joukkionsa kanssa keikan yksityiskohdat päivässä. Nämä "rikollisen renesanssikauden" yleisnerot joutuvat kuitenkin tuntemattoman kiristäjän hampaisiin ja joutuvat tekemään vielä lisääkin keikkoja ilmiannon pelossa. Samaan muottiin putoaa myös ilmeisesti elokuvan vartaloksi (kirjaimellisesti) pestattu Henstridge, jonka roolille ei koko elokuvan ajalta löydy oikeastaan yhtään mitään käyttöä. Täysin irrationaalinen romanssi Dorffin kanssa on tietenkin väistämätön, mutta kaikki muu maailman sovinistisinta komisariota (todella ärsyttävä Bruce Payne) on lähes ällistyttävän turhaa täytenäyttelyä.

Heist on malliesimerkki niistä elokuvista, jotka mahtuvat hädin tuskin videovuokraamon hyllylle näinä päivinä. Heist onkin sukua 80- ja 90-luvun päättömille toimintaelokuville, jotka luottivat enemmänkin miehien tarpeeseen nähdä toimintaa sekä Henstridgen kaltainen näyttelijätär puolialastomana. Ne ajat ovat kuitenkin olleet ja menneet ja nykypäivän toimintaelokuvilta vaaditaan muutakin kuin tekomuodikkaita kohtauksia, jossa trendikkäästi vaatetetut näyttelijät laukovat onlinereitään. Heist, alias aivoton viihde, onkin muotiteollisuuden mainosvideo huonoilla näyttelijöillä ilman syvällistä tarinaa.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.