Aliens vs Predator 2

Täytyy ihan ensimmäiseksi todeta, että AvP-genre luotiin lähinnä fanien toimesta aikakautena, jolloin muitakin elokuvien sankareita ja pahiksia yritettiin naittaa saman katon alle ja katsoa mitä tapahtuisi jos ne ottaisivat yhteen. Myös epävarmuus elokuvasarjojen jatkumisesta sai fanaattisimmat fanit kirjoittamaan mitä mielikuvituksellisimpia jatkotarinoita idolisoimilleen elokuville ja näin syntyi ensin sarjakuvan ja myöhemmin tietokonepelien muodossa Alieneiden ja Predatorien loppumaton kamppailu avaruuden brutaalimman lajin herruudesta.

Idea tehdä tästä aiheesta elokuva sai varmasti alkuperäisten elokuvien fanien pöksyt kastumaan, mutta lopputulos oli jotain ihan muuta. Ensimmäinen AvP vesitti koko genren luoman jännityksen ja raakuuden jonnekkin Titi-nallen tasolle ja tämä jatko-osa yrittää ainakin petrata yhdellä osa-alueella unohtaen kaikki muut puutteet. Tämä on Strausen ohjaaja-veljesten ensimmäinen varsinainen teatterielokuva ja ei voi kuin ihmetellä, että millä ihmeen krediiteillä nämä herrat ovat valittu ohjaamaan tällaista elokuvaa. Tosin käsikirjoittaja Shane Salerno on lähes yhtä newbie näissä ympyröissä, sillä miehen kynästä on lähtöisin ainoastaan meillä suomessakin nähty ”Soluttautujat” tv-sarja.

Lähtökohdat ovat siis kaikella tavalla hirveät, muttei se mitään, sillä ei lopputuloskaan päätä huimaa. Elokuva jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen elokuva loppui ja kuinka ollakkaan, uusi Alien rotu putkahtaa ulos Predatorin sisuksista. Tämä uusi preda-alien sattuu vielä olemaan kuningatarsukua, joten turpajuhlat alkavat jo heti aluksen uumenissa ja hepskeikkaa, sukkula syöksyy takaisin maahan ja keskelle uinuvan kylän metsää. Hätäsignaali onneksi kantautuu aina Predatorin asuttamalle planeetalle ja yksi urhea soturi lähtee matkaan taistellakseen jälleen pahinta vihollistaan vastaan. Alien on tällä välin aloittanut kylän teurastukset samalla synnyttäen ympärilleen tuttua soturijoukkoa, josta tulee paikalle saapuvan predatorin saalista. Pakollisten ihmisesittelyjen jälkeen (jotka muuten ovat otettu suoraan Hollywoodin karikatyyrivarastosta) alkaa armoton mättö alieneiden ja predatorin välillä. Tämä onkin ainoa asia, mikä leffassa toimii, sillä mättö on sellaista, että veri ja suolet lentävät kaaressa. Ihmiset ovat vain vastaantulevaa karjaa, joiden tehtävä on kuolla joko alienin tai predatorin toimesta ikään saatika sukupuoleen katsomatta. Mutta siinäpä ne hyvät asiat sitten olivatkin. Elokuva etenee kuin raidetta pitkin ja jännitys on muutamaa “böö”-tapausta lukuunottamatta aivan kateissa. Ainoastaan 24-sarjasta tuttu Reiko Aylesworthin näyttelemä Kelly tuo elokuvaan jotain tarttumapintaa, mutta hänen Ripley kakkosen rooli jää valovuoden päähän esikuvastaan. Muutenkin puolet juonesta on kopioitu suoraan Aliens-elokuvasta kaikkine alienin pesineen ja selviytymistarinoineen.

Mitä tästä sitten jää käteen? No, kasa sontaa, joka sentään on pakattu nättiin muovikassiin niin ettei se hirveästi haise. Yritys on ollut varmasti kova ja gorea/toimintaa on sen verran, että sillä paikattiin edellisen elokuvan verimäärät ja täytyykin myöntää, että kyseinen osasto toimii erittäin viihdyttävästi. Sen sijaan härskisti edellisistä elokuvista plagioitu juoni vie pohjan koko sopalta ja elokuvan loppu vie loputkin uskottavuuden rippeet koko tekeleeltä.