Beck -Ikonien salaisuus

Pitkän Beck-sarjan toinen episodi, Beck -ikonien salaisuus (Beck 2 -Mannen med ikonerna), on vakuuttavaa ja hyvinkin tuttua ruotsalaista jännitystä. Ensimmäisen episodin, Beckin, ohjaajan Pelle Sethin harjoittelujakso oli näemmä ohi ja Rolf Börjlindin nerokkaaseen tarinaan pohjautuva tarina sai aivan uudenlaisen nosteen. Peter Haberin näyttelemän Beckin murharyhmä joutuukin aivan uudenlaisen rikoksen eteen, kun ruotsalaisesta järvestä nostetaan pintaan keski-ikäisen naisen paloiteltu ruumis. Kun mukaan sotketaan vielä rakkautta yli rajojen ja kansainvälistä vakoilua, on Beckillä käsissä melkoinen vyyhti.

Myös Ikonien salaisuudessa on samankaltainen pääjuoni kuin muissakin Beck-sarjan episodeissa. Katsoja huomaakin murhan ratkaisun lisäksi seurailevansa epäilyjen tekemisiä, Beckin yksinäistä ja hapuilevaa yksityiselämää sekä murharyhmän sisäisten asioiden selvittelyä lähinnä Mikael Persbrandtin näyttelemän kovaotteisen ja -suisen Gunvaldin, sekä ryhmän naisjäsenen, Lenan (suomalaissukuinen Lena Rautelin) välillä. Elokuvan näyttelijöistä varsinaisiksi onnistujiksi voidaan ehdottomasti laskea elokuvan ikonien keräilijä (Åke Lundqvist), sekä tämän ystävää näyttelevä, suomea puhuva, Michael Kallaanvaara. Näiden kahden miehen kasvoilta näkyykin elokuvassa vaadittavaa vakavuutta ja paljon nähnyttä elämää, jota tarvitaan roppakaupalla.

Tietyssä mielessä samaa vakavuutta näkyy myös Haberin kasvoilta, mutta miehen todellinen esiinmarssi nähdään vasta Beckin seuraavassa episodissa, “Valkeat öissä”. Ikonien salaisuudessa Haberille on jäänyt vain hapuileva tietämättömyys siitä, mihin suuntaan miehen pitäisi kulkea. Eronnut komisario kun ei tunnu saavan otettaan yksityiselämästään samalla tavalla kuin töistään. Persbrandtin näyttelemän Gunvaldin yksityiselämää taas ei näytetä ollenkaan ja Ikonien salaisuudessa kovaluisen poliisin tehtävänä onkin yllättää mm. kielitaidoillaan samalla kun katsojan fokus kiinnitetään ansiokkaasti Persbrandtin kylmiin ja teräviin silmiin.

Elokuvana Ikonien salaisuus on aavistuksen ensimmäistä episodia parempi. Turha asioiden vatvominen ja sisäisten kemioiden rakentaminen on saatu tehtyä ja tilalle on tullut kutkuttava arki, joka toimii niin murharyhmän kuin ratkaistavan rikoksen osalta. Ikävät ja asioihin negatiivisia sävyjä tuovat näyttelijät ovat löytäneet oman metodinsa ja elokuvan päärooleissa olevat näyttelijät oman polkunsa. Tuloksena on osuvaa ruotsalaista jännitystä, joka toimii Pohjoismaiden -miksei myös koko maailman- mittakaavassa erinomaisesti. Katsojakin voikin toivottaa tervetulleeksi elokuvan tummat sävyt ja rikollisen likaisen yhteiskunnan, jossa murhan tekeminen ei tunnu paljoa painavan. Elokuvan kyynisyys saa kuitenkin voittajansa lopulta itse päähenkilö Beckistä, joka osoittaa, että tässä maailmassa ei vääryydellä ainakaan vielä voiteta.