elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Tammikuun neljäntenä päivänä ensi-iltansa Suomessa saava elokuva on jo nyt ulkomailla julistettu yhdeksi parhaista amerikkalaisista elokuvista vuosiin. Eikä suotta. Andrew Dominicin ohjaama tutkielma julkisuuden...

Tammikuun neljäntenä päivänä ensi-iltansa Suomessa saava elokuva on jo nyt ulkomailla julistettu yhdeksi parhaista amerikkalaisista elokuvista vuosiin. Eikä suotta. Andrew Dominicin ohjaama tutkielma julkisuuden kiroista, hyväksynnän kaipuusta ja mielipuolisuudesta saattaa hyvinkin olla yksi parhaimmista elokuvista, jota olen eläessäni nähnyt.

On lokakuun lopun tuulinen ja kolea päivä. Preeria on tyhjä ja kaukaisuuteen asti levittyvät pellot kutsuvat mukaansa. Yksinäisyydessään vaeltava Jesse James on täyttänyt 34 vuotta. Samaan aikaan kahdenkymmenen vuoden ikäinen Robert Ford elää haavemaailmassaan olla Jessen aisapari ja paras ystävä. Miesten tiet kohtaavat ja Robert päätyy Jessen rikkoutuneen koplan jäänteiden joukkoon. Hän seuraa Jesseä päivästä toiseen, tarkkailen tätä kuin henkilöä, jota aikoisi imitoida. Heidän välilleen kehittyy vaarallinen ja rikkinäinen ystävyys, jota kumpikaan ei ymmärrä. Robert etsii keinoa saada kokea edes osan Jessen julkisuudesta. Jotain niin intiimiä, että ellei hän sitä ystävyyden kautta voisi saavuttaa niin väkivalta saattaa olla ainoa ratkaisu. Henkisesti epätasapainoinen Jesse taistelee omien demoniensa kanssa pelokkaana siitä, että menettää pian täysin itsensä hallinnan. Vuosi vierii eteenpäin ja miesten historiaan jäävä tapaaminen lähestyy väistämättömästi.

Elokuvan hyvien puolien listaaminen kuluttaisi sanavarastosta adjektiivit loppuun hyvin pian. Jesse Jamesin salamurha on yksinkertaisesti kuvailtuna mestariteos, joka on tehty sellaisella visiönäärisellä rohkeudella, jollaista ei ole nähty sitten 70-luvun mestariohjaajien aikakauden. Vasta toista elokuvaansa ohjaava Andrew Dominic nostattaa itsensä yhdellä kerralla kaikkien aikojen parhaimpien ohjaajien joukkoon. Dramaattisena tutkielmana ihmisistä ja julkisuudesta, ajalta jolloin konsepti tähtien palvonnasta oli vasta alussa, hakee vertaistaan mistä tahansa aiemmin tehdystä elokuvasta. Dominic ei kavahda hiljaista pohdiskelua elokuvassaan. Elokuvan ainoa varsinainen toimintakohtaus on valojen ja varjojen välinen kamppailu jumalaisen komeassa junaryöstössä. Ääneti tapahtuva kohtaus kuvaa jokaista hahmoa enemmän kuin tuhat monologia. Jessen yksinäinen vaeltaminen hauraalla jäällä tai tähtitaivaan alla on koskettavaa ja hahmon kannalta oleellista kerrontaa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että elokuva ei kertaakaan ole teennäinen. Dominic ei kertaakaan sorru itseriittoisuuteen tai taiteellisuuteen. Tarina soljuu eteenpäin rauhallisella tahdillaan, jokaisen pitkän otoksen erämaassa palvellen kertomusta. Kertoja, jollaisia enää harvemmin elokuvissa näkee, toimii puolueettomana saattelijana katsojille, jonka väliintulo vahvistaa dramaattisten käänteiden lopullisuuden. Liki kolmituntinen elokuva ei ole minuuttiakaan liian pitkä.

Lahjakkaaksi näyttelijäksi tunnettu Brad Pitt tekee elämänsä parhaan roolisuorituksen. Pittin Jesse on psyykkisesti sairas ja hauras mies, joka kaipaa yhtäaikaisesti rauhaa sekä palvontaa. Pittin hienovaraisen hallittu näyttelijäntyö puhuu paljon, jopa silloin kun näyttelijä itse ei sano sanaakaan. Kaikki kerrotaan eleissä ja murtuneissa katseissa. Elokuvan hienoimpia hetkiä on pitkä yöllinen ratsastus täydellisen tähtimeren alla. Ben Affleckin nuorempi veli, Casey, paljastuu veljesten lahjakkaimmaksi osapuoleksi. Nuoren Affleckin osa on elokuvan vaativin. Robert Ford olisi helppo esittää puhtaana pelkurina, halpamaisena raukkana vailla tarkoitusta. Affleck paljastaa pojasta toisen puolen, joka ei anna katsojalle mahdollisuutta vihata sisältä kuollutta lasta täysin. Vaikka elokuva onkin tulvillaan loistavia näyttelijöitä, Pitt ja Affleck ovat kaksi valovoimasta tähteä joista ei voi irrottaa katsettaan.

Lyyristä ja melankolista tarinaa tahdittaa Nick Caven ja Warren Ellisin aavemaisen kaunis musiikki, jonka teema; "laulu Jesselle" jää soimaan päähän pitkäksi aikaa.

Jesse Jamesin salamurha on elokuva, joka vahvistaa uskon rohkeaan raja-aitojen rikkomiseen. Westerniksi luokiteltu Jesse James on liian monimutkainen ja moniulotteinen elokuva puhtaaksi genre-elokuvaksi. Se on yhtäaikaisesti tutkielma ihmisistä, maailmasta joka muokkaa heitä ja he sitä, sekä suhteista jotka perustuvat palvonnalle ja epätoivoisille mielikuville. Kaiken tämän sijoittuessa aikaan, jolloin yksi kansakunta etsi itseään. Dominic luo ajattomasta Robin Hoodmaisesta Amerikkalaisesta ikonista raastavan ja todenmukaisen tarinan, joka riisuu legendan kaikesta loistostaan ja esittää sen haavoittuvaisena ja kuolevaisena.

Lopputulos on täydellinen elokuva.

Joonatan Itkonen Toimittaja

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.