Death of a President

Muistan, kuinka jokin aika sitten medioissa (kuten vaikkapa Aamulehdessä) suitsutettiin britti-ohjaaja Gabriel Rangen tekemää fiktiivistä dokumenttia, Death of a President:iä. Muutenhan tämä huomionhakuinen elokuva olisi täydellistä tusinakamaa, mutta sen markkina-arvona voidaan pitää rohkeaa aihetta, jossa Yhdysvaltain tämänhetkinen presidentti salamurhataan. Rangen elokuva käsitteleekin murhan jälkeisiä tapahtumia jokseenkin ovelalla tavalla dokumentin muodossa saaden katsojansa ainakin hetkittäin kiinnostumaan itsestään. Puhuvat päät vaihtuvatkin tiuhaan tahtiin ja epätodellista faktaa ja höpöhöpö-tunteita lyödään tiskiin tämän tuosta. Tosiasia kuitenkin on, että Rangen elokuva on keskivertoa lässytystä, jossa kriittisyys haetaan asioista, jotka voivat tapahtua tai voivat olla tapahtumatta.

Koska fiktiolla on luonnollisesti aina kiva leikkiä, niin miksei sitä voisi samantien pukea “todeksi”? Samaa ovat varmasti ajatelleet Death of a Presidentin tekijät, sillä elokuva on heti kannesta lähtien puoliksi tarkoituksenoloista huomionhakua ja puoliksi kriittistä katselmointia Yhdysvaltojen nykytilanteesta. Tai siis se yrittää olla, mutta jossain vaiheessa elokuva muuttuu tapahtumien verbaalisesta kuvaamisesta oikeusjärjestelmän moittimiseen, viranomaisten tarpeeseen saada kiinni edes joku taho ja tietenkin siitä, että kuinka syytön mies tuomitaan vankeuteen rikoksesta, mitä hän ei ole tehnyt.

Rangen fiktiivisessä dokumentissa on turha puhua siitä, miten näyttelijät pärjäävät rooleissaan, sillä heidän roolinsa on vain olla puhuvana päänä tai istuskella kuvamanipuloinnissa. Tuloksena onkin hyvin paljon aidolta dokumentilta näyttävä ja katsojan kiinnostuksen herättävä elokuva, joka yrittää herättää puheenvuoron muutamastakin Yhdysvaltain yhteiskuntaa polttavasta ongelmasta, joista Irakin sotaa lienee melkein turhaa mainita.

Sinänsä Death of a President on jännittävä elokuva, sillä se tuo katsojalle kaksi aivan päinvastaista maailmankuvaa: patrioottisen lipunheiluttajan ja “tee-se-maasi-puolesta”-tapauksen ja toisaalta selkeästi pasifistisen manifestin, jossa sota aiheuttaa tuskaa muuallakin kuin pelkästään itse paikan päällä. Ehkäpä Death of a President haluaa vain tuoda Irakin sodan amerikkalaisten mieliin hieman erilaisemmalla tavalla, jossa nykyinen epäsuosittu presidentti murhataan tylysti hotellin etupihalle. Sen jälkeen onkin puhuvien päiden vuoro selittää, kuinka normaalisti päivä alkoi, kuinka kauheita mielenosoitukset olivat ja kuinka kauheaa on, kun Irakissa kaatuu omia poikia. Ei siis mitään erityistä, mutta kasaan puristettuna tehokas kannanotto Irakin sotaa vastaan ja samalla varmastikin tarkkaan laskelmoitua huomionkipeyttä, jolla saadaan maksavan yleisön kukkaron nyörit auki: onhan sentään DVD:n kannessa nykyisen presidentin naamavärkki. Silti minulle Death of a President ei mennyt täysillä läpi, sillä parempia (ja hauskempia) fiktiivisiä dokumentteja on tehty varmasti vaikka kuinka paljon enemmän esimerkiksi luomisopin kannattajien taholta tai sitten vaikkapa arkisemmin Neil Burgerin taholta, joka onnistui loistavasti Interview with the Assassin kanssa.