elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Vuonna 1968 Broccoli kohtasi aivan uuden ongelman seuraavan Bond-filmatisoinnin lähestyessä. Sean Connery ei enää halunnut kantaa Walther ppk:ta ja näytellä salaista agenttia. Ensimmäistä kertaa...

Vuonna 1968 Broccoli kohtasi aivan uuden ongelman seuraavan Bond-filmatisoinnin lähestyessä. Sean Connery ei enää halunnut kantaa Walther ppk:ta ja näytellä salaista agenttia. Ensimmäistä kertaa koko 007-tuotantotiimi oli sen suuren haasteen edessä, eli uuden James Bondin löytämisessä. "Connery on Bond"-mainosjulisteet eivät helpottaneet tilannetta ja uuden Bondin metsästäminen osoittautuikin haasteellisemmaksi tehtäväksi kuin kukaan olisi uskonut. Onkin syytä hämmästellä kuinka australialainen miesmalli, jolla ei ollut minkään valtakunnan näyttelijäkoulutusta eikä kokemusta, valittiin ehkäpä tuon ajan seuratuimpaan ja kritisoiduimpaan rooliin MI6:den 007-agentti James Bondiksi ja vähiten itse George Lazenby odotti valintaansa rooliin.

Toiseksi suurin haaste oli itse tarina, sillä "Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa" oli kirjoitettu ennen "Elät vain kahdesti"-tarinaa, joten tarinallisia epäjohdonmukaisuuksia tulisi esiintymään runsaasti, joista mainittakoon Blofeldin tuntemus James Bondista. Toki elokuvakäsikirjoitukset poikkesivat itse kirjoista, jolloin ainakin suurimmat karikot pystyttiin välttämään. Ohjaajaksi valittu Peter Hunt astui myös isoihin saappaisiin tällä esikoisohjauksella, sillä mies oli ennen tätä ohjausta toiminut ainoastaan editoijana. Täytyy tosin nostaa hattua Huntille, sillä hän tekee suorastaan loistavaa työtä käsillä olleella tarinalla ja materiaalilla. Ei ole helppoa lähteä esikoisohjaukseen, kun elokuvaa odottaa koko 007-fanikunta ja vastassa ovat suuret taloudelliset paineet.

Täytyykin todeta, että ei Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ole niin huono elokuva kuin sen maine antaa odottaa. Toki tarina, jossa James Bond rakastuu naiseen aidosti ja menee tämän kanssa naimisiin eroten samalla MI6:sta, on hyvin kaukana siitä mielikuvasta, jonka Connery ja koko Broccolin tuotanto loi aikaisemmissa elokuvissa. Itse tarina onkin hyvin mielenkiintoinen ja jollain tavalla vaatikin erilaista tulkintaa, minkä Connery oli aikaisemmissa elokuvissa esittänyt. Maailma muuttui ja myös Bondin oli muututtava sen mukana hieman suvaitsevaisempaan suuntaan. Mutta tosiasiahan kuitenkin on, että George Lazenby nyt vain ei ole James Bond… Piste. Ja kun Bond-elokuva ei voi toimia ilman uskottavaa Bondia, niin lopputulos on kuin voitaikinalle rakennettu paskahuusi.

Entä sitten itse elokuva? James Bond on jo kaksi vuotta metsästänyt Spectren pääjehua Blofeldia, mutta heikolla tuloksella. Sattumalta James kuitenkin törmää hieman tärähtäneen oloiseen naiseen, joka näyttää kyllästyneen elämäänsä ja päättää kävellä meren syvyyksiin rantaa pitkin. Bond tietenkin herrasmiehenä pelastaa neitosen, mutta kuinka ollakkaan hän ei ole ainoa joka oli huolestunut naisen hyvinvoinnista. Mutkien kautta James tutustuukin Dracoon, jota hieman Gabriele Ferzetti ylileveästi tulkitsee, ja joka on Euroopan isoimman rikollisjärjestön pomo. Hänen tytärtään Tracya taasen näyttelee suorastaan upeasti Diana Rigg, joka paljastuu Jamesin pelastamaksi neidoksi. Draco pyytää Jamesia kosimaan tytärtään ja stabiloimaan tämän elämä. Vastalahjaksi Draco tarjoaa tietoa Blofeldin olinpaikasta. James ikuisena poikamiehenä ei tietenkään voi tällaista tarjousta suorilta käsiltä hyväksyä, mutta mitäpä ei salainen agenttimme tekisi kuningattaren ja Britannian puolesta. Jo aikaisemmin MI6:sta eroamassa ollut James saakin uutta tuulta purjeisiinsa ja lähtee ensimmäistä kertaa keikalle Blofeldin perään ilman MI6:den tukea takanaan, eli Q:n vimpaimet jäävät tällä kertaa naulaan.

Tarina etenee hyvin toimintapainoitteisesti Sveitsin alpeilla jakatsojat saavatkin nähdä todella upeita alppimaisemia ja räjähtävää toimintaa. Ainoa mikä tökkii (ja pahasti) on Lazenbyn rooli. Oikeasti tällä miehellä on yhtä paljon karismaa kuin viikon kuolleella lahnalla. Asiaa eivät auta jälkiäänitetyt letkautukset, eivätkä tappelukohtaukset, jotka ovat lähes kaikki nopeutettuja ja luvalla sanoen hirveätä katseltavaa koreograafisesti. Lazenby vaan ei omaa uskottavaa fyysistä näyttelemistä. Bondin kauniimpi puolisko Diana Rigg ottaakin yhteisissä kohtauksissa ohjat käsiinsä ja vie tarinaa eteenpäin, koska Lazenbylta puuttuu kohtausten haltuun ottaminen. Tarina kulkeekin hyvin jouheasti Bondin soluttautumisesta Blofeldin tukikohtaan ja tälläkin kertaa Spectrella on hyvin vaatimattomat tavoitteet, eli uhata jälleen maailmaa hirveällä viruksella, joka lopettaisi kaiken elämän jatkumisen. Ilman MI6:den tukea James saakin Dracon rinnalleen taistelussa Spectreä vastaan, ja Blofeld kokee tappion karvasta kalkkia kun James kumppaneineen räjäyttää paikat ja tekevät jälleen tyhjiksi kaikki Spectren pahat aikeet. Yllättäen Blofeld taas pääsee pakenemaan ja James saa haluamansa naisen. Suurin yllätys tuleekin sen jälkeen, kun James meneekin naimisiin ja jättää salaisen agentin hommat. Onneksi Blofeld palaa pikavisiitille pistämään miehen ruotuun ampumalla tuoreen morsiamen ja saammekin nähdä häkellyttävän kohtauksen, jossa James melkein itkee.

Alunperin loppukohtausta ei pitänyt esittää tässä elokuvassa, vaan tämänpiti päättyä häiden juhlatunnelmiin. Morsiamen kuolema piti ajoittaa "Diamonds are forever"-elokuvan alkukohtaukseksi, mutta jo kuvausten lopulla tuottajat olivat huomanneet Lazenbyn puutteet, eikä mies näin ollen tulisi näyttelemään seuraavassa Bond-filmatisoinnissa. Asia varmistui elokuvan markkinoille tulon jälkeen, sillä Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa oli melkeinpä floppi edelliseen 007-elokuvaan verrattuna.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.