Revolver

Madonnan aviomiehenä tunnettu Guy Ritchie on ohjannut melko harvakseltaan ja onnistunut todistettavasti ainakin kaksi kertaa. Lock, Stock and Two Smoking Barrels oli raikas ja uudenlaisen oloinen elokuva ja tämän jälkeen ilmestynyt Snatch oli ansaitusti hitti. Sen jälkeen mieheltä ilmestyi kaksi elokuvaa, joista yhdessä Madonnan kanssa tehty Swept Away epäonnistui lähes odotetusti. Tämän jälkeen ohjaaja piti melkein kolme vuotta taukoa, kunnes Revolverin aika koitti: vuonna 2005 valmistunut elokuva kuitenkin ilmestyi Suomeen DVD:lle vasta nyt, joten videovuokraamon hyllystä elokuvaa kannattaa nykyään jo etsiä. Mutta onnistuuko Ritchie palaamaan takaisin britti-coolien elämysten pariin ja nostamaan itsensä takaisin varteenotettavaksi ohjaaksi? Vastaus ei ole yksiselitteinen, sillä Revolver ansaitsee sekä plussia että miinuksia.

On myös varsin luonnollista, että Ritchien uutta (jos nyt uudesta voidaan puhua; onhan elokuva valmistunut 2005) tulemista varten elokuvan pääosaan on pestattu Jason Statham, mies, joka nousi pinnalle nimenomaan juuri Ritchien kahden menestyselokuvan ansiosta. Voidaankin puhua, että Stathamilla on ainakin moraalinen velka Ritchielle, mutta myös kokemusta työskentelemisestä ohjaajan kanssa. Tuloksena onkin, että Revolver on hyvin samantyyppinen elokuva kuin ohjaajan aiemmat elokuvat vain sillä pienellä erolla, että Revolver on askel syvällisempään ajatteluun -toki vain miltei marginaalisella tasolla-.

Kuten sanottua, Revolverissa on monta hyvää asiaa, joista yhtenä kannattaa mainita elokuvan erinomainen roolitus. Jason Statham tekee jälleen hienoa työtä pääroolissa Jakena, mestarihuijarina ja pelaajana. Statham profiloituukin roolissaan odotetusti Ritchien ja Luc Bessonin vääntämään tarinaan loistavasti ja mukana peuhaavat muut miesnäyttelijät peesaavaat hienosti. Elokuvan roolituksesta huomaakin, että Revolver on nimenomaan miehinen elokuva, sillä muissa päärooleissa loistavat aina karismaattinen Ray Liotta, sekä Sopranosista tuttu Vincent Pastore sekä musiikkipuolelta pikku hiljaa elokuviin siirtyvä André Benjamin. Kun sivurooleihin mahtuu vielä äijäenergiaa mm. Terence Maynardin ja tappajaa näyttelevän Mark Strongin muodossa, niin Ritchien käsissä on kivikova näyttelijöiden paketti.

Revolverista tuntuu siltä kuin se olisi Ocean’s 11-13 hieman rankemmassa paketissa. Elokuvassa kun seikkaillaan varjoisilla kujilla että kilkattavassa kasinossa, mutta toisin kuin Oceanissa, kaikilta ihmisiltä puuttuu hyvä tahto. Veijarikomediaa Revolverista ei saakaan tekemälläkään ja rento tekeminen on vaihtunut totiseen, väkivaltaiseen, mutta äärimmäisen kiilloitettuun toimintaan ja sanailuun, jota gangsterimaisuus leimaa. Revolverin näyttelijöistä ja ulkoisesta olemuksesta voidaankin helposti olla sitä mieltä, että kaikki on kunnossa, mutta näin ei valitettavasti ole.

Valitettava totuus kuitenkin on, että Ritchie toistaa itseään. Ohjaaja ei ole Madonnan vierellä ollessaan saanut oikeastaan mitään aikaan ja vanhat ideat tuntuvat nykypäivänä jo kuluneilta ja hieman väsyneiltä. Tarinaakin elokuvassa yritetään rakentaa, mutta sen esittäminen jää juonenkulun ohella valitettavan hataraksi: Stathamin näyttelemälle Jakelle (sekä katsojalle) ei anneta kuin hataria vinkkejä ja katsojalle elokuvan juonen seuraaminen on osittain vaikeaa että kaaosmaista. Revolver onkin kuin kokoelma irrallisia kohtauksia, jotka on nivottu yhteen jonkinlaiseen järjestykseen. Olo on kuin vanha koira näyttäisi toiselle vanhalle koiralle vanhoja temppuja. Typerästi kenties sanottu, mutta sellainen olo katsojalle jää elokuvasta, joka toisaalta tarjoaa kohtalaisen hyvää tunnelmaa, elokuvan aiheeseen ja adrenaliiniin sopivia näyttelijöitä rooleineen päivineen. Revolver on todellinen harmi: olisin odottanut Ritchieltä hieman jotain erilaista sen sijaan, että palataan vanhaan (toki edelleen toimivaan) genreen, jossa näytetään rikollismaailman miehistä uhoa.