A Sound of Thunder

Peter Hyamsin ohjaama ja ansaitusti suoraan DVD:lle pölähtänyt scifitoiminta, A Sound of Thunder, on huono elokuva. Hyamsin elokuvalla on toki varmasti ollut hetkensä käsikirjoittajien ja Hyamsin pilkkeenä silmäkulmassa, mutta televisiosta katsottuna jännittävä aikamatkustus ja siitä aiheutuva ihmiskunnan sukupuutto tuntuu yksinkertaisesti joko kaukaa haetulta tai sitten vai yksinkertaisesti typerryttävältä. Se on myös eräänlainen surullinen jatkonäytös sille, miten niinkin lahjakas näyttelijä kuin Ben Kingsley hukkaa uraansa tämänkaltaisissa b-luokan elokuvissa. Eivätkä muut näyttelijät pärjää rooleissaan valitettavasti sen paremmin.

Elokuvan ehkä ainoana poikkeuksena voidaan pitää kohtuullisen mukavasti toimintatähden rooliin sopeutuvan Edward Burnsin suoritusta. Uskottavuutta tämän isorikkaiden aikamatkustajien stuerttina toimivan professorin roolissa ei toki ole edes maitokauppaan, mutta silti miehen ilmeetöntä ja tasapaksua juoksemista ja ampumista on suhteellisen helppoa seurata. Asian laita on toisin esimerkiksi monissa hyvissä elokuvissa esiintyneen Catherine McCormackin kohdalla. Kokenut näyttelijär joutuu nimittäin taistelemaan typerää tarinaa ja roolihahmoa vastaan oikein tosissaan ja valitettavasti McCormack epäonnistuu jättäen katsojalle vain mukana roikkuvan, toisinaan apua tarjoavan ja tarvitsevan stereotypisen naisen. Samaa luokkaa ovat muut mukana roikkuvat näyttelijät aina David Oyelowosta Jemina Rooperiin asti. Koko näyttelijäkaartin huonoutta oikeastaan kuvaa se, ettei sivuhahmoille (saatika päähahmoille) anneta edes tilaa rakentaa hahmoihinsa syvyyttä. Toisaalta tämä ei ole täysin näyttelijöiden vika, sillä tarinan yksioikoisuus ja tunnelimaisuus on kammottavaa.

Aikamatkailu on kieltämättä kiehtova aihe, mutta jo niin monet elokuvat ovat onnistuneet vesittämään koko teeman. Simon Wellsin ohjaama Aikakone oli jo lähes scifi-elokuvien pohjasakkaa, eikä Sound of Thunderin kohtalo myöskään kovin ruusuinen ole. Kiinnostavasta ja teoriana monimutkaisesta aiheesta on selvitty siten, että mutkat on oiottu täysin suoraksi. Kukaan ei vaivaudu selittämään, että miten moinen on ylipäätään mahdollista ja miksi ihmeessä aikamatkoja myydään, jos on olemassa valtava riski koko ihmiskunnan tuhoutumisesta. Ehkäpä elokuvan käsikirjoittajat ja Hyams haluavat pelotella pientä katsojaa sillä, ettei ihan kaikella pitäisi leikkiä sekä sillä, että ihmisen luotto omiin kykyihinsä on rajaton ja täten ongelmallinen. Mutta kun ei: Hyams on vakaasti päättänyt, että Sound of Thunder ei ole aikamatkustuksen etiikkaa (tai mitään) käsittelevä eepos, vaan puhdasta scifi-roskaa, jossa päähenkilöt tappelevat henkensä kaupalla ihmiskunnan puolesta.

Ja jottei sekään riitä, niin vastaan asettuu evoluution suomia erikoisia otuksia, kuten jonkinlaisia liskomaisia gorilloita ja ties mitä hirviöitä, joihin ei edes typpeä sisältävät ammukset tehoa. Niinpä elokuva onkin vain väistämättömän onnellisen loppuratkaisun odottelua, kaahausta, ammuskelua ja tilanteita, jotka hämmentävät vähänkin elokuvaa ajattelevaa katsojaa. Puhtaasti nollalle aivojakaan ei voi valitettavasti heittää, sillä putkimaisesta juonesta huolimatta elokuva vaatii aavistuksen verran keskittymistä siihen, että kuinka paljon elokuvaa on vielä jäljellä. Sound of Thunderista olisi ehkä voinut olla johonkin, mutta turha ja suorastaan ylitsepursuava tehosteiden käyttö, putkimainen tarina ja kehnot näyttelijäsuoritukset pilaavat tämän elokuva-elämyksen melkoisen tehokkaalla tavalla. Jäljelle jääkin vain hölmistynyt olo, kun kaikenlaiset erikoistehosteet yrittävät saalistaa elokuvan urheita ihmisiä… Saalistajasta tuleekin saalis… Niin, ehkä se on tämän elokuvan viesti. Mene ja tiedä.