1408

Kun Brian De Palman vuonna 1976 ohjaama Carrie ilmestyi, se tietämättään aloitti uuden aikakauden kauhuelokuvien saralla. Carrien käsikirjoituksen taustalta löytyvän novellin kirjoittaja Stephen King oli välittömästi kaikkien elokuvantekijöiden huulilla. Vuodesta 1980 lähtien on vuosittain ilmestynyt vähintään yksi Stephen King –filmatisointi. Tunnetuimpien ollessa mm. Shining, Creepshow, Children of the Corn sekä Pet Semetary.

Nyt yli 30 vuotta ensimmäisen Stephen King –filmatisoinnin jälkeen miehen tarinoista tehdään, jopa yli kolme filmatisointia vuodessa. Tyhmempikin tajuaa, että parhaat tarinat on käytetty jo vuosia sitten, eikä jäljellä ole enään kuin keskinkertaiseksi luokiteltavaa rähnää.

Mike Enslin (Cusack) on tyttärensä menettänyt, paranormaaleita ilmiöitä paljastava kirjailija, joka uutta kirjaansa varten päättää yöpyä pahamaineisen Dolphin-hotellin huoneessa numero 1408. Hotellin johtaja Gerald Olin (Samuel L. Jackson) kertoo Enslinnille kaikkien tarinoiden olevan tosia ja koettaa estää ylimielistä Ensliniä yrityksessään. Enslin ei kuitenkaan pienestä hätkähdä ja saa lopulta luvan yöpyä riivatussa huoneessa ja tapansa mukaan päättää paljastaa huhujen olevan keksittyjä.

Elokuva muuntuu melko staattiseksi heti Enslinin astuessa riivattuun huoneeseen. Katsoja asetetaan melko oivasti Enslinin kaikkea epäilevään asemaan, mutta kun ympärillä alkaakin tapahtua selittämättömiä asioita lähtee tarina melko kätevästi lapasista.

Hollywoodissa tusinaohjaajaksi alennetun Mikael Håfströmin ohjaaman 1408 pääosassa riutuva John Cusack on vihonviimeinen valinta efektikauhuelokuvan pääosaan, sillä hänen olemuksensa on kokonaisvaltaisesti aivan liian rento, eikä typerä juoksentelu ja säikkyminen sovi miehelle lainkaan. Muut hahmot, kuten Samuel L. Jackson, ovat vain valkokankaalla piipahtavia koristeita, joille ei ole keksitty mitään muuta virkaa kuin saada tai estää Enslinin pääsy kyseiseen huoneeseen. Cusackin hahmon menettämän tyttären suru ja hallitseva piittaamattomuus tuntuu koko elokuvan ajan siltä, ettei Cusackia voisi vähempää kiinnostaa tällaisessa lapsellisuudessa esiintyminen.

Lavasteet ovat melko näyttävät ja Benoit Delhommen pätevä kuvaus tuo niihin uutta katsottavaa pitkin elokuvaa. Valot ja varjot näyttävät hyviltä hiljalleen muuttuvassa hotellihuoneympäristössä ja tekniikka toimiikin kauttaaltaan melko hienosti. Harmi vaan, että tarina huokuu katsojaa aliarvioivaa typeryyttä, eikä elokuva onnistu mielenkiinnottomuutensa johdosta jännittämään katsojiaan edes hetkellisesti.