elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

No mutta jestas sentään! Hieman puritaanisempi katsoja saakin haukkoa henkeä, sillä lähinnä Prinsessapäiväkirjoista tuttu Anne Hathaway näyttää ottaneen vuonna 2005 aivan uudenlaisen vaihteen päälle,...

No mutta jestas sentään! Hieman puritaanisempi katsoja saakin haukkoa henkeä, sillä lähinnä Prinsessapäiväkirjoista tuttu Anne Hathaway näyttää ottaneen vuonna 2005 aivan uudenlaisen vaihteen päälle, sillä näyttelijätär esiintyy Barbara Kopplen kehnossa, jälleen kerran tylsistyneistä nuorista kertovasta, elokuvassa ilman rihman kiertämää. Tylsä ja mitäänsanomaton Havoc toistaakin aikaisemmin ilmestyneiden nuorisoelokuvien tuttua kaavaa, jossa tylsistynyt ja rikas "white trash" tahtoo tehdä vähän kaikenlaisia asioita, joita esimerkiksi Larry Clark on jo kuvannut paljon paremmin Kids:ssä ja Bullyssa. Niinpä Havocista voidaan sanoa, että tuttuun tapaan tarjolla on hopeavadillinen huumeita, tyhmiä ihmisiä, seksiä ja tietenkin sitä loputonta ja taas loputonta rikkaiden ja köyhien kuilun kuvaamista, johon Hathawayn näyttelemä Allisonkin näyttää putoavan.

Pahinta Havocissa on, ettei käsikirjoittaja-kaksikko Stephen Gaghanilla (mm. Traffic) ja Jessica Kaplanilla ole mitään sanottavaa. Tai jos vaikka olisi, niin Kopplen tylsä ja mielikuvitukseton ohjaus tappaa sen viimeisenkin idean, jonka Hathaway viimeistelee kohtalaisen harmaalla näyttelemisellään. Itse asiassa Hathaway sopii typerän roolihahmonsa kanssa elokuvan tunnelmaan ja tilaan loistavasti, sillä näyttelijättären otteet ovat yhtä tyhjäpäisiä kuin itse elokuvakin. Vaatteet kyllä lähtevät päältä ja amerikkalaisen nuorison rappiotilaa yritetään kuvata mm. Hathawayn ja Bullysta (sattumaa?) tutun Bijou Phillipsin hahmojen päihteiden käytöllä, mutta tuloksena on vain sitä viinan juomista ja naimista Freddy Rodriquezin näyttelemän latino-kovis-hurmuri-macho-Hectorin ja tämän veljen Chinon kanssa, jota monien elokuvien sivuosista tuttu Raymond Cruz näyttelee tutulla "lihakset ennen näyttelemistä"-metodilla.

Myös muiden päättömät hahmot sopivat yllättävän hyvin elokuvan yleisilmeeseen: monista elokuvista sekä 3rd Rock From the Sunista tuttu Joseph Gordon-Levitt näyttelee lähinnä idioottia istuttamalla päähänsä mahdollisimman syvälle kalastajanhatun ja mukavasti uhoava, että koominen valkoisen gansta-kulttuurin toivo, Mike Vogel, on lähes yhtä syvältä. Myös muut sivurooleissa loistavat suuruudet eivät onnistu sen paremmin.

Elokuvan pääajatus jäi minulle vähän hämäräksi, mutta ehkä minulla oli vain niin kova kiire haukotella elokuvan tapahtumille, sillä Kopplen elokuva tarjoaa vain loputonta taistelua tylsistymistä vastaan niin television ruudussa kuin kotisohvallakin. Kuten sanottua, Kopple ei tuo elokuvallaan yhtään mitään uutta tähän genreen ja kun elokuva yrittää vielä tarkastella nuorison rappiota syvällisemmin Hathawayn ja Matt O’Learyn tekofilosofisten juttutuokioiden kautta, niin lähestulkoon täydellinen wtf-elämys on tosiasia viimeistään siinä vaiheessa kun Hathawayn Allison yrittää vietellä O’Learyn näyttelemää nörtti-poikaa epäonnistuneesti. Loppukädessä elokuvasta ei jääkään mitään muuta kuin puolentoista tunnin tylsistyminen ja turha elokuva turhine vuorosanoineen ja tekoineen. Niinpä katsoja välillä toivookin, että elokuvassa mukana oleva Michael Biehn vetäisi solmionsa alta rynkyn ja alkaisi tekemään sillä jotain… Ihan vain siksi, että elokuvassa tapahtuisi jotain konkreettista tai edes kiinnostavaa. Turhaan: Kopple marssittaa ruutuun Hathawayn ja Phillipsin naamoja tasaisen tappavalla tahdilla ja saa aikaan turhautuneisuuden reaktion, joka räiskyy ja välkkyy kiertoradalla asti.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.