Naisen Tuoksu

Al Pacino on hieno mies. Hänet muistetaan vaikuttavista ja monimuotoisista rooleistaan kuten Godfather-trilogian Michael, Serpicon Frank sekä Dog Day Afternoonin Sonny, roolit, jotka ovat palkintojen arvoisia tulkintoja mielenkiintoisista hahmoista. Se näyttelijöille kaiketi suurin kunnia, Oscar-palkinto, oli jäänyt tältä herralta saamatta vaikka ehdokkuuksia olikin kerääntynyt aikojen saatossa monia.

Charlie Simms (O’Donnell) on yliopistosta sitkeästi haaveileva, arvostetun preppauskoulun oppilas, joka tarvitsee rahaa matkustaakseen kotiin perheensä luo. Charlie saa itselleen töitä sokean eläkkeelle jääneen everstiluutnantti Frank Sladen (Pacino) ”lapsenvahtina” kiitospäivän viikonlopun yli. Työn oikea luonne paljastuu heti Frankin avatessa suunsa. Hän on ilkeä ja kertakaikkiaan sietämätön seuralainen. Rahantarpeessa Charlie kuitenkin päättää suorittaa työnsä kunnialla päätökseen, mutta Frankilla on suunnitelma juuri tuolle viikonlopulle ja hän raahaa Charlien mukaansa omalle ylelliselle kiitospäivän matkalleen New Yorkiin.

Italialaisen Giovanni Arpinon novelliin perustuva Scent of a Woman on arvostetun Bo Goldmanin (One Flew Over The Cuckoo’s Nest) käsikirjoittama elokuva ennakkoluuloista ja peloista, joita elokuvan keston ajan käsitellään nuoren pojan sekä vanhan miehen kanssakäymisissä mitä erilaisimpien tilanteiden kautta. Charlie on vasta elämäänsä aloitteleva, ujo ja pelokas poika kun taas Frank on militarisen kurin sokea ruumiillistuma kaikkine sääntöineen, joita alkaa heti alusta asti laukomaan nuoreen ja herkkään Charlieen. Charliella on tietysti omatkin ongelmansa. Hän joko lavertelee kavereidensa rehtorilleen tekemästä kepposesta tai menettää lupaavan tulevaisuutensa ja samalla oman hartaan unelmansa.

Ohjaaja Martin Brest on tuttu mies, jonka työt eivät välttämättä puhu puolestaan. Sentimentaalista Hollywood-höpöhöpöä kuten Meet Joe Black ja epäkinnostavaa toimintakomediaa, Midnight Run, ohjannut Brest tuntuu olevan kotonaan Scent of a Womanin kaltaista, yksinkertaista amerikkalaisdraamaa kertoessaan. Näyttelijät O’Donnell sekä Pacino tekevät hyvää työtä. Vaikka elokuvasta hehkutetaankin Pacinoa niin itse nostan jalustalle nuoren O’Donnellin, jolle tämä elokuva taitaa olla filmografiansa paras suoritus. Pacino taas ruumiillistaa tämän elokuvan suorituksellaan vanhan, huutavan miehen filosofian, joka tuntuu jääneen pahasti päälle hänen myöhemmällä urallaan.

Roolistaan irstaana ja päänsä punaisena huutavana sokeana militaristina Pacino sai Oscar-palkintonsa. Tämä on hyvä merkki Oscar-akatemian epäpätevyydestä, koska samana vuonna Robert Downey Jr. oli ehdokkaana Chaplinista. Vaikka säälioscar haiskahtaakin naiselle niin ei se elokuvasta mitään merkkiteosta tee. Kokonaisuutena ennalta-arvattava, ylipitkä ja paikoittain, jopa noloksi patriotismiksi yltyvä Scent of a Woman toimii keskinkertaisena nuoren ja vanhan miehen viikonloppumatkana ennakkoluulojen maailmaan.