elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

James Wanin ohjaama ja käsikirjoittama Saw oli erinomainen ja uudentyyppinen elokuva veristen kauhuthrillereiden joukossa. Sittemmin Saw:sta on tullut taalanikkarien käsissä jokavuotinen perinne, jossa uusi...

James Wanin ohjaama ja käsikirjoittama Saw oli erinomainen ja uudentyyppinen elokuva veristen kauhuthrillereiden joukossa. Sittemmin Saw:sta on tullut taalanikkarien käsissä jokavuotinen perinne, jossa uusi "Saw"-elokuva näkee päivänvalonsa (Saw 2004, Saw II 2005, Saw III 2006, Saw IV 2007…). Voikin sanoa, että Saw-elokuvista on tullut lähes jokavuotinen klisee, joka Poliisiopistojen tapaan käy kehnommaksi tasaiseen tahtiin. Onneksi kuitenkin Darren Lynn Bousmanin ohjaama ja osittain käsikirjoittama Saw:n ensimmäinen jatko-osa, jännittävästi nimetty Saw II, pysyttelee sentään kehnon ja tyydyttävän elokuvan häilyvässä välimaastossa.

Saw II:n idea on brutaalin pelin pelaaminen. Tätä peliä kuuluisan onlinerin, "I want to play a game", turvin hallitseva ja partaveitsen terävän älyn omaava Jigsaw (ihan mukavasti onnistuva Tobin Bell) hallitsee mielin määrin. Kun ensimmäisessä osassa huono-onniset ihmiset joutuivat selviämään pienessä kylpy-/wc-tilassa, on toisen osan ihmisillä kokonainen talo riehuttavanaan. Homman juju on tällä kertaa alkukantaiseen vaistoon, hengissä selviämiseen, liittyvä hermokaasu, jota taloon vangitut sielut vetävät ahnaasti keuhkoihinsa. Samaan aikaan, kun ihmiset suljetussa talossa taistelevat elämästään, käy Jigsaw henkien taistelua poliisien ja erityisesti Donnie Wahlbergin näyttelemän Ericin kanssa. Tuloksena on puoli-jännittävä verihassuttelu, jossa ihmisiä kuolee sekä väkivallan, että pirullisten ansojen saattelemana.

Vaikka elokuvan ulkoiset ja miksei tarinallisetkin eväät ovat suhteellisen kunnossa (jatkuuhan elokuva käytännössä siitä, mihin ensimmäinen osa jäi), jää Saw:n jatko-osasta jokin pahasti puuttumaan… Se jokin on tunnelma. Siinä missä katsojan mieleen jäivät ensimmäisen osan tyhjät huudot, jotka tulivat kuin suoraan likaisesta helvetin esikartanosta, jää Saw II:n tarjonta lähinnä neuroottiseksi hätäilyksi ja hahmojen keskinäiseksi kyräilyksi. Jigsaw:n ja Ericin välillä oleva sidekään ei tunnu oikeastaan miltään ja kaikki hahmot jäävät kuin tahallaan pinnallisiksi ja etäisiksi katsojalle. Kameran seuratessa väliin Jigsaw:n nokkelaa jutustelua ja toiseen väliin puukon kanssa heilumista, jää katsojalle varsin turhautunut olo, eivätkä asiaa auta väliin tulevat, luultavasti epilepsia-kohtaukseen tähtäävät, välkynnät.

Lyhyestä kestostaan huolimatta elokuva toistaa jo toisessa osassa itseään ja vajoaa jonnekin perus-thrillerin tasolle. Toinen ongelma on hahmojen paljous, joka johtaa pelkkiin onttoihin pintaraapaisuihin tyyliin "Joo, olen ollut vankilassa, entä sinä?" Lienee sanomattakin selvää, että tämänkaltaisessa elokuvassa, missä Jigsaw murhaa ihmisiä heidän tekojensa pohjalta, olisi enemmänkin selitettävää hahmojen taustoista. Vielä mitä: Bousman tuuppaa ruutuun monia turhauttavia hahmoja kuten mm. muodollisesti pätevän Dina Meyerin näyttelemän poliisin ja Lyriq Bentin näyttelemän swat-tiimin johtajan. Ainoaksi elokuvan voittajaksi täytyykin lopulta julistaa Jigsaw:n näyttelijä Bell, joka varastaa show:n jäisillä silmillään ja rauhallisella olemuksellaan. Mukana roikkuvan Wahlbergin surusilmätkin vakuuttavat jonkin aikaa, mutta ainakin minun silmissäni Wahlbergin rooli huutaa niin paljon Boomtownia, ettei miehen hahmossa mitään originaalia oikeastaan ole. Tämän, ja monen muun seikan valossa onkin todettava, että Saw II on vain kehnohko yritys rahastaa erinomaisella elokuvalla. Vielä pahempaa on tietenkin nähdä, että sekin toimii, sillä jatko-osia näyttää tulevan joka vuosi… Valitettavasti.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.