elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Legendaarinen ohjaajamestari Oliver Stone teki ikimuistoisen elokuvan, Platoon – Nuoret sotilaat, perustuen hänen omiin Vietnam-kokemuksiinsa. Platoon niitti Oscar-satoa vuoden 1986 gaalassa ja nosti samalla...

Legendaarinen ohjaajamestari Oliver Stone teki ikimuistoisen elokuvan, Platoon – Nuoret sotilaat, perustuen hänen omiin Vietnam-kokemuksiinsa. Platoon niitti Oscar-satoa vuoden 1986 gaalassa ja nosti samalla tekijänsä elokuvamaailman huipulle. Oliver Stone toisti tempun vuonna 1989 tekemällä elokuvan pohjautuen sotainvaliidi Ron Kovicin muistelmiin Vietnamin sodasta, vammautumisesta ja taistelusta sotaa vastaan kotirintamalla elokuvassa Born On The 4th Of July – Syntynyt Neljäs Heinäkuuta.

Vuonna 1993 Stonen Vietnamfiksaatio kasvoi trilogiaksi, kun Taivas ja Maa saapui elokuvateattereihin. Tällä kertaa ei kerrottu tarinaa amerikkalaisista sotilaista, amerikkalaisista siviileistä tai amerikkalaisista ylipäätään, vaan sodasta vietnamilaisen tytön Le Ly Hayslip silmin. Elokuva perustuu Stonen perinteiden mukaan tositapahtumiin eikä kyseessä ole pienen mittakaavan tarina, vaan suuria tunteita, ihmiskohtaloita ja kulttuureja yhdistävä spektaakkeli.

Le Ly Hayslip (Hiep Thi Le) on nuori tyttö pienessä vietnamilaiskylässä, jossa perinteet ja kunnia esi-isiä kohtaan on maanviljelyn ohella tärkeintä elämässä. Sodan syttyessä Pohjois-Vietnamin Vietkong-sissiliike värvää nuoria miehiä taisteluun Etelä-Vietnamin hallituksen joukkoja vastaan ja lupaa suurilla sanoilla ja raadollisella propagandallaan muutosta kaikkien elämään. Le Ly Hayslip joutuu isänsä (Haing S. Ngor), äitinsä (Joan Chen) sekä sisarustensa kanssa Pohjois-ja Etelä-Vietnamin joukkojen jatkuvan riepottelun keskipisteeksi. Veljet joutuvat Vietkongin riveihin sekä Le Ly Vietkong-epäiltyjen listalle. Hänet vangitaan, raiskataan, hakataan eikä perinteiden velvoittamassa pikkukylässä ole hänelle enään tilaa.

Le Ly lähtee äitinsä kanssa suurkaupunkiin, jossa Le Ly tulee pian raskaaksi eikä kaupungistakaan tunnu löytyvän hänelle paikkaa. Hän alkaa katukauppiaaksi myyden tupakkaa ja sekä lopulta kaikkien sattumusten summana itseään amerikkalaisille sotilaille. Lopulta Le Ly törmää amerikkalaiseen mukavan oloiseen kersantti Steve Butleriin (Tommy Lee Jones) ja heidän yhteinen Vietnamin myllerryksessä alkanut elämänsä jatkuu sodan kauheuksista Yhdysvaltojen suureen ja ihmeelliseen maailmaan. Le Ly tuntee löytäneensä paikkansa, mutta hänen menneisyys ei tahdo päästää irti ja Stevesta alkaa paljastumaan uusia pelottavia puolia.

Kun ranskalaiset saapuivat Vietnamiin, alkoi maan pitkäaikainen vajoaminen kulttuurien tyyssijasta sodan korruptoimaksi ja runtelemaksi likakaivoksi. Kun vuosikymmentä myöhemmin amerikkalaiset saapuvat Vietnamiin vapauttamaan kansaa, he tosiasiassa pahentavat asioita entisestään. Heaven & Earth pohjustaa tapahtumansa pitkän montaasin avulla ennen itse henkilöiden edesnottamuksia.

Tarina on mittavaa luokkaa kuten koko Vietnamin sodan käsite historian kirjojen lehdillä. Näkökulma on mukavan raikas ja valottaa oivasti Vietnamin kulttuuria, tapoja sekä sisäisiä kiistoja, jotka tavalla tai toisella heijastavat uskonnon vaikutusta kaikkeen tapahtuneeseen. Työtä tekevät ja sitä arvostavat vietnamilaiset suhtautuvat lopulta myös sodankäyntiin kulttuurinsa velvoittamalla omistautumisella. Amerikkalaisten sotilaiden iskottuminen Vietnamin kaupunkikuvaan ajoi useat yhdysvaltalaiset hankkimaan itselleen puolisot Vietnamista. Kuten elokuvassa, amerikkalaiset lepertelevät vietnamilaisille kauniita sanoja ja antavat ymmärtää kaiken järjestyvän, vaikkakin todellisuudessa heidän kulttuuriensa kohtaaminen luo uuden sodan ilman aseita.

Oliver Stone on loistava tarinankertoja. Heaven & Earth kertoo yhden ihmisen selviytymistarinan ohella vietnamilaisesta kulttuurista, tavoista sekä amerikkalaisten häiritsevästä maailmanherruudesta. Stone luo hienovaraisia henkireikiä, joiden kautta hän tuo esille omia mielipiteitään. Steve Butler edustaa kaikkea yliamerikkalaista. Aluksi liian hyvältä ja ystävälliseltä vaikuttava mies paljastuu lopulta juopoksi tappajaksi, jota liikuttaa vain raha. Lopulta oman pelastumisensa takia omat aatteet ja mielipiteet täytyy uhrata suuremman tarkoituksen vuoksi.

Elokuva kestää yli kaksi tuntia ja tuntuu välillä, jopa kolmetuntiselta, painavan sanansa takia. Kerronta on kuitenkin poikkeuksetta kaikinpuolin sujuvaa. Roolitus toimii melko hienosti, eikä vaativaa pääosaa tulkitseva ensikertalainen Hiep Thi Le petä kaikkia odotuksia. Mikään kokenut näyttämötaiteen veteraani Le ei ole ja joissain kohdissa sen huomaa. Onneksi niitä hetkiä ei ole montaa. Alkuteksteissä pääosanäyttelijäksi mainitaan Tommy Lee Jones, vaikkakin hänen hahmonsa tulee mukaan tarinaan vasta reilun tunnin kohdalla. Jones tekee erittäin vakuuttavaa työtä pikkuhiljaa muuttuvana Stevenä. Hiep Thi Leen ja Jonesin välillä on havaittavissa selvää kemiaa, vaikkakin hahmoina he ovat täydelliset vastakohdat. Amerikkalaisena elokuvana vietnamilaiset puhuvat keskenään englantia, mutta kun yhdysvaltalaiset puhuvat heille, alkaa kaikille tuttu vietnamilaisten stereotypinen englantimurre valtaamaan aluetta. Hienossa sivuroolissa näyttelee ansiokkaasti Le Lyn isää tulkitseva Haing S. Ngor, joka muistetaan Oscar-palkitusta roolistaan Dith Pranina Ronald Joffen monisäikeisestä Killing Fieldsistä.

Kuvaajana toimii, kukas muukaan kuin, Oliver Stonen mestarikuvaaja Robert Richardson. Kuvat ovat suorastaan maalauksellisia kokonaisuuksia. Värien käyttö ja kylläisyys on miltei käsin kosketeltavaa ja jälleen kuvissa nähdään esimerkillisiä valaistusratkaisuja. Valo suorastaan tanssii elokuvan hienoissa kuvakokonaisuuksissa vaikkakin siihen tottumattoman silmiin se voi tuntua turhalta kärjistämiseltä. Aivottomaan kikkailuun ei alennuta kertaakaan, vaan jokainen liike ja kuva selittää, tarkentaa ja kertoo tarinaa kuten kunnon kuvauksen kuuluukin tehdä.

Musiikin säveltäjä Kitaro tekee ehkäpä ikimuistoisinta elokuvamusiikkia koskaan. Musiikki kertoo tarinaa siinä missä kuvakin, eikä piirroselokuvista tuttua ”mikkihiiri”-efektiä tapahdu kuten musiikinkäytön vaarana yleensä on. Kitaron scoren tunnelmat vaihtuvat hetkessä henkilökohtaisten ilonpurkausten tulkinnasta kokonaisen maan sotavoimien liikellepanoon ilmiömäisesti. Näin suurella tunnelatauksella ladattua musiikkia ei nykypäivän elokuvissa kuulla.

Oliver Stone on tehnyt hienon elokuvan kuten odottaa saattaakin. Vietnamin sota on suuri aihe, varsinkin vietnamilaisten silmistä katsottuna ja amerikkalaisen tekijän kertomana. Stonella on oikeita mielipiteitä näin suuren aiheen kertomiseen, eikä kenellekään rotuun tai uskontoon katsottuna ole immuniteettia hänen kritiikkinsä suojaksi. Stone vetää katsojat väkisin mukaan paikoittain todella pitkältä tuntuvaan elokuvamammuttiinsa, eikä rauhaa anneta vasta kuin elokuvan lopussa, jossa valitettavasti sorrutaan turhaan jaaritteluun ja lässyttämiseen. Johtuneeko tämä siitä, että Le Lyn tarina on saatava ristiriitaiseen päätökseen vai siitä, että koko Stonen Vietnam-trilogia vaatii loppuminuuteilleen henkilökohtaiselta ja ylitunteelliselta haiskahtavaa puhetta, joka omalla tavallaan summaa tekijänsä trilogian sanoman yhteen puheeseen.

  • 70%
    Taivas ja Maa - 70%
70%

Poiminta

Genret: draama,sota
Kesto: 140 min
Ohjaaja: Oliver Stone
Pääosissa: Hiep Thi Le,Joan Chen,Tommy Lee Jones,Haing S. Ngor
Valmistusmaa: Yhdysvallat,Ranska
Valmistusvuosi: 1993

Sending
User Review
0 (0 votes)

Matti Mikkonen

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.