elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Alexandre Ajan ohjaaman Hills have eyes-remaken myötä oli melko selvää, että tästä elokuvasta tullaan tekemään vielä jatko-osa, joka luonnollisesti olisi myös remake alkuperäisen elokuvan...

Alexandre Ajan ohjaaman Hills have eyes-remaken myötä oli melko selvää, että tästä elokuvasta tullaan tekemään vielä jatko-osa, joka luonnollisesti olisi myös remake alkuperäisen elokuvan jatko-osasta. Uuden “remake-sarjan” ohjaajaksi valikoitui elokuvien puolella melkoisen kokematon Martin Weisz, jonka uusin tekele, The Hills have eyes 2, on odotetusti melkoista kuraa. Satojen musiikkivideoiden ohjaajana tunnettu Weisz onkin tehnyt Wes Cravenin ja hänen poikansa, Jonathan Cravenin, käsikirjoituksesta melkoisen yllätyksettömän ja ikävystyttävän tasohyppelypelin, jossa irtojäsenistä ja verestä saadaan nauttia tasaisella nopeudella. Tilanne, jossa kolmesta neljään mutanttia jallittaa hampaisiin asti aseistautuneita kansalliskaartilaisia, onkin mielestäni melkoisen absurdi.

Hyvä on, kaikenlaista mielikuvituksellista sontaa voi tietenkin rakennella oman mielensä sopukoissa, mutta kuvaus entisellä ydinpommien testausalueella majailevista mutanteista on hullu. Alueella aiemmin kadonneita ihmisiä ei kukaan osaa kaivata ja tyhjänä löytyvä tiedemiesten leirikin aloittaa vain viattomalta tuntuvan “search and rescue”-tehtävän. Sitten kun kahdelta leiriin jääneeltä kansalliskaartilaiselta häviää oma ase nenän edestä (n. metrin etäisyydeltä), alkaa hullu, satunnaista gorea sisältävä, möykkä, jossa vuoron perään pölläytellään hiekkaa ilmaan moderneilla rynnäkkökivääreillä ja toisella vuorolla katkotaan kädet terävällä lihaveitsellä. Ja jottei aika mene ihan hukkaan, niin tietenkin uhitellaan ajatuksella, että kansalliskaartijoukon naisista tehdään siitosnaaraita korskeille mutanttimiehille. Miehet tietenkin syödään, ellei tämä nyt käynyt selväksi…

Tähän absurdiin verileikkiin heitetään myös turhauttavia roolihenkilöitä, joiden joukosta on turha hakea mitään mielenkiintoisia hahmoja. Kliseisyys tuntuukin olevan päivän sana turhassa joukossa, johon kuuluvat esimerkiksi sotahullu macho, tiukka ja kirjan mukaan toimiva kersantti, lapsensa kotiin jättänyt äiti, vässykkä-pasifisti, iso, mutta hieman tyhmä juntti sekä tietenkin pari normaalimpaa tapausta. Kun mutantit sitten astuvat esiin kivien takaa, alkaa hikinen paukuttelu tyhjään ilmaan, kun varmasti stealth-ominaisuuksia omaavat mutantit pitävät sotilaita pelleinään. Vauhkoamisen ja lukuisien kuolemien jälkeen eloonjääneet pääsevät kuitenkin jyvälle tapahtumista -kuten odottaa saattaa.

Siinä missä Hills have eyes:n ensimmäinen remake oli paikoin jopa pelottava ja ahdistava, onnistuu tämä jatko-osa olemaan vain tyypillinen ja erittäin lineaarinen kauhu-ammuskelu, jossa hirviöt ovat korvattu ihmislihaa syövillä mutanteilla. Mitään draamaa tai todellista näyttelemistä on turha odottaa likaisilta ja verisiltä kansalliskaartilaisilta, jotka tuntuvat kiertävän koko elokuvan ajan jonkinlaista apaattisuuden ja melankolian kehää. Lopullisesti elokuvan kruunaa se tosiasia, että näinkin mielenkiintoinen elokuva ei todellakaan tuo tähän genreen mitään uutta ihmeteltävää ja kelloon vilkuileminen on tämänkin elokuvan aikana enemmän kuin todellista. Tämän vuoksi elokuvaa ei voi eteenkään suositella niille, jotka pitivät Hills have eyesin remakesta, sillä tähän jatko-osaan tulette luultavasti pettymään äärimmäisen pahasti. Nyt teitä, rakkaat lukijat, on ainakin varoitettu.

Powered by WP Review

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.