elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Ensimmäiseen- tai toiseen maailmansotaan sijoittuvia ja ilmasotaan suunnattuja elokuvia ei ole liiemmälti dvd:llä saatika valkokankaalla näkynyt. Ainoastaan Jan Sverakin ohjaama Pilviin piirretty mursi omaa...

Ensimmäiseen- tai toiseen maailmansotaan sijoittuvia ja ilmasotaan suunnattuja elokuvia ei ole liiemmälti dvd:llä saatika valkokankaalla näkynyt. Ainoastaan Jan Sverakin ohjaama Pilviin piirretty mursi omaa myyttiäni ilmasodattomasta elokuvasta, joka jäi vainoamaan ikävänä kuriositeettina muuten elokuvan sotaisassa perinteessä. Onneksi näyttelijänäkin pitkähkön uran luoneen ja mm. ihan pätevän tv-elokuvan, Oliver Twistin, ohjanneen Tony Billin elokuva, Flyboys, tuo ilmasotaan aivan uutta väriä. Spiderman-elokuvista tutun James Francon tähdittämänä elokuva onkin pirteä, mutta valitettavan keskinkertainen sekä pitkähkö kuvaus ensimmäisen maailmansodan ilmasodasta, draamasta ja tietenkin pakollisesta ja väkinäisestä rakastumisesta.

Tositapahtumiin perustuva Flyboys on myös pullollaan erilaisia stereotypioita: on menneisyyttään karkaava empaatti, lentäjään rakastuva maalaistyttö, rasismia kohtaava ja sitä vastaan taisteleva musta, isänsä sotaan pakottama nynny sekä tietysti innokas tohelo. Löytyypä elokuvasta myös surullinen ja koston vimmalla käyvä isähahmokin (Martin Henderson), joka kokeneen ja leppoisan Jean Renon ohella vetää elokuvan näyttävimmät roolit.

Pääroolissa oleva James Franco on puolestaan melkoinen ristiriitaisuus, kuten myös hahmonsa. Toisaalta mies sopii ristiriitaiseen rooliinsa mainiosti, sillä silmien palo ja alakuloiset ilmeet toimivat loistava sielun katalyyttinä koko hahmolle. Silti rakkauden ja koston sekaisella vimmalla toimiva Franco on melkoisen luotaantyöntävä tapaus. Katsojan onkin vaikea samaistua Francon hahmon tekoihin että tunteisiin ja samaa on sanottava valitettavasti muista näyttelijöistä. Lahjakasta nyrkkeilijää, mutta lentäjäksi haluavaa Eugenea näyttelevä Abdul Saliskin jää oikeastaan muutaman onlinerin ihmeeksi muiden stereotypioiden joukossa, jotka hukkuvat elokuvan pitkään kestoon ja harmaaseen sumuun melko huomaamattomasti.

Flyboys on myös sotaelokuvan tyylille uskollisesti suhteellisen lohduton ja melankolinen tapaus. Tätä edistää myös Martin Hendersonin hahmo, jonka vihaa täynnä olevista silmistä on turha sääliä hakea. Hendersonin hahmosta, Reed Cassidysta, on tehty todellinen tappokone, säälimätön saksalaisten Nemesis, joka tappaa kaikki eteen osuvat saksalaislentäjät koneineen säälimättömällä tarkkuudella… Ja vain kliseisesti kostaakseen toverinsa.

Tony Billin ohjaama elokuva on kieltämättä melko rohkea veto, joka on valitettavasti tipahtanut alas ennen aikojaan. Ensinnäkin elokuva on tapahtumien valossa melkoisen kaksijakoinen: Billin olisikin pitänyt osata päättää, että tehdäkö Flyboysista imelä rakkaustarina vai verinen ensimmäisen maailmansodan ilmataisteluiden kuvaus, missä laskuvarjoja ei käytetty. Billin päättämättömyys aiheuttaakin taasen kahteen suuntaan kumpuavan kovan ja pehmeän elokuvan, joka kaksijakoisuutensa vuoksi on liian pitkä. Ilmasota on kyllä karkin kaunista (ehkä jopa liian karkin) katseltavaa ja luodit laulavat kankaanpaloista tehtyjen lentokoneiden läpi, mutta tunnelma pysyy silti melko keskinkertaisena ja loputtomana jenkki-lentäjien rohkeuden ylistyksenä.

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.