Halloween H20

Halloween H20 jatkaa nimensä mukaisesti 20 vuotta ensimmäisen Halloween-elokuvan tapahtumista ja jälleen on Myersin aika aloittaa veripippalot. Donald Pleasencen kuoltua piti saada joku linkki alkuperäisistä elokuvista tähän mukaan, jotta voitaisiin puhua Halloween-elokuvasta, ja Jamie Lee Curtis tekeekin komean paluun tämän elokuvasarjan pariin. Jostain kumman syystä toisen elokuvan jälkeiset tapahtumat on täysin unohdettu, sillä elokuvassa viitataan vain vuoden 1978 tapahtumiin ja edes halaistua sanaa ei mainita siitä, että Myers teki vielä kolme vierailua Haddonfieldin verikekkereisiin. Toki selitys voi piillä siinä, että tämän elokuvan sankari Laurie lähti koko kylästä tuon vuoden -78 jälkeen lavastaen kuolemansa, sekä muuttaen nimensä, eikä näin ollen tiedä, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Käsikirjoittajan mukaan Halloween-elokuvat 3-6 haluttiin unohtaa sen takia, että nyt keskityttäisiin vain Laurien hahmoon ja elokuva olisi tavallaan Halloween-sarjan 20-vuotis juhlaelokuva.

Elokuva alkaa siitä kun Myers on taas mystisesti herännyt Halloweenin aikaan ja lähtee jälleen jahtaamaan sukulaisiaan. Heti alussa tapahtuva verilöyly uinuvassa pikkukylässä tuntuu aluksi oudolta, mutta saa hetken kuluttua järjellisen selityksen. Myers tietenkin murtautui jo poismenneen tohtori Loomisin entiseen asuntoon saadakseen vihjeitä Laurien olinpaikasta. Loomisia hänen viimeisinä päivinään kaitsenut sairaanhoitaja osuu tietenkin paikalle ja lopputuloksen voivat kaikki arvata. Laurie eli nykyisin Keri Tate on muuttanut poikansa kanssa Kalifornian lämpöön yksityiskoulun rehtoriksi ja yrittää edelleen 20 vuoden jälkeen unohtaa Michael Myersin siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämän kuudennen jatko-osan käsikirjoitus on valehtelematta mahtunut yhdelle A4:lle, sillä juoni on kaikessa yksinkertaisuudessaan melko vaisu.

Aina yhtä ärsyttävä Josh Hartnett näyttelee Kerin poikaa Johnia, jonka ainoa tehtävä tässä leffassa on toimia niin sanottuna aikamittarina sille, että Laurie/Keri on vanhentunut 20 vuotta. Johnin ja hänen kavereiden idea juhlia Halloweenia koulun kampuksella muun oppilaskannan lähdettyä ulos kaupungista, on suorastaan kliseisyyden multihuipentuma. Katsojan ei tarvitse todellakaan jännittää mitä näille kavereille tulee käymään. Myersin päästyä kampukselle vartija-Ronnyn ohi (jota näyttelee todella aneemisesti LL Cool J), alkaa tuttu kaura. Myers tuntuu suorastaan haistavan nuorten kiiman, sillä kauaa ei mene kun Johnin kaverit saavat kokea mitä mielenkiintoisimpia lähestymistapoja ison veitsen kanssa ja ainoa harmi on, että John ei itse heitä veiviään. Kauan ei tarvitse myöskään Kerin pelätä tulevansa hulluksi painajaisista, joita hän Myersistä näkee, sillä vihdoin hän tapaa pelkojensa kohteen.

Michael Myers vs. Laurie Strode: erä kolme, alkaa hyvin perinteisesti kiljumisella ja pakenemisella, mutta sitten tapahtuukin jotain odottamatonta. Myers saa huomata siskostaan sen tosiasian, minkä koko muu maailma jo nykyään tietää. Mikään ei ole niin vaarallinen kuin kyrpiintynyt nainen. Ensimmäistä kertaa koko Halloween-elokuvien sarjassa Myers kohtaa vertaisensa ja kuinkas ollakkaan se on hänen siskonsa! Suku siis todella on pahin! Kun Laurie nappaa palokirveen seinältä, kävelee pihalla kuunvalo takanaan ja huutaa “MICHAEL, COME HERE!” katsoja ei voi muuta kuin hymyillä. Alkaa uskomaton taistelu, joka on ehkäpä intensiivisintä mitä tämän sarjan elokuvissa on nähty ja jossa Laurie selvittää välinsä Myersin kanssa lopullisesti… Siis aikuisten oikeasti lopullisesti.

Tämä järjestyksessään seitsemäs Halloween-elokuva tavallaan uudelleenkäynnistää koko Halloween-sarjan ja tuo juonenkin taas lähelle ensimmäistä elokuvaa. Tämä on myös hengeltään hyvin lähellä alkuperäistä ja Jamie Lee Curtis on vanhentunut roolissaan arvokkaasti. Luotuaan lähes maagisen uran ensimmäisen elokuvan jälkeen, hän jaksaa silti näytellä vakuuttavasti tässä jatko-osassa ja voisi sanoa, että ainoastaan Curtisin ammattitaito kantaa tämän elokuvan onnellisesti loppuun asti.

Alkuperäisessä käsikirjoituksessa tämän piti olla suoraa jatkoa Halloween 6-elokuvalle ja viittauksia elokuviin 4-6 olisi esiintynyt pitkin elokuvaa, mutta juonen yksinkertaistamiseksi tästä luovuttiin. John Carpenterin piti myös alunperin ohjata tämä 20-vuotis juhlaelokuva, mutta hän kieltäytyi siitä viime hetkellä.