Halloween VI

Kuudes installaatio Halloweenista on ehkäpä juonellisesti parasta mitä tämä elokuvasarja on tarjonnut, sillä ensimmäistä kertaa hieman valoitetaan Myersin verenhimoa ja historiaa. Tosin täytyy myöntää, ettei tämä edelleenkään ole mikään elokuvallinen mestariteos. Ohjaaja Joe Chappelle on saanut tuotua elokuvaan tarvittavaa gorea ja jännitystä, jota ei tarvitse ihmetellä, sillä onhan mies tehnyt loistavaa jälkeä myös Hellraiserin ja TV-sarja CSI:n parissa.

Halloween – The Curse of Michael Myers kertoo nimensä mukaisesti kirouksesta, joka ajaa tätä yhden miehen niittokonetta eteenpäin kuin ulosottomiestä saatehommissa. Elokuva alkaa hyvin sekavasti: kun edellisestä osasta tuttu Jamie (joka siis hävisi edellisen elokuvan lopputapahtumien jälkeen) on synnyttämässä lasta ja synnytyssairaala ei aivan täytä USA:n terveysviraston normeja, sillä se muistuttaa enemmänkin saatananpalvojien kulttiluolaa kuin oikeata sairaalaa. Ei siis olekkaan yllätys, että lapsen syntymän jälkeen alkaa armoton messuaminen ja selitys siitä kuinka Myers on saanut tuon kirotun verenhimon. Jälleen tulee siis selville Halloweenin todellinen tarkoitus, eli noitien ja pahojen henkien karkoitus.

Jamie onnistuu kuitenkin pakenemaan paikalta erään hyväsydämisen hoitajan avustuksella, mutta juuri kuuden vuoden horroksesta herännyt Myers ei tätä hyvää tekoa mielellään katsele pistäen hoiturin lihoiksi. Tästä alkaa taas tuttu sekava ja verinen takaa-ajo Jamien ja Myersin välillä. Heti elokuvan alussa tulee selville, että nyt tehdään verisintä teosta tästä elokuvasarjasta. Kun Jamie on matkalla kohti tuttua ja turvallista Haddonfieldiä saaden surmansa hyvinkin groteskilla tavalla Myersin toimesta, alkaa elokuva vasta varsinaisesti. Myös vanha tuttu tohtori Loomis herätetään eläkepäiviltä vanhaan tuttuun tehtävään, eli selvittämään välejä Myersin kanssa. Tosin Pleasence on vanhentunut todella paljon edellisestä elokuvasta ja mies tuntuukin painavan roolinsa läpi roolihahmonsa mukaisesti “töpöttämällä”, sillä niin verkkaista ja ilmeetöntä tämän miehen työ tässä elokuvassa on. Ohjaaja Chappelle joutuikin kuulemma leikkaamaan todella paljon Donaldin ruutuaikaa pois, koska mies oli yksinkertaisesti niin tylsä.

Tämän elokuvan pääroolin nappaakin nuori Paul Rudd Tommyna, ja aisaparikseen hän saa Marianne Hagan näyttelemän Kara Stroden ja tämän erittäin omituisen pojan Dannyn, jolla näyttäisi olevan Myersin kirousta jonkin verran niskassa. Haddonfieldissä on kerrankin ryhdytty viisaaksi lopettamalla koko Halloween-juhla kuudeksi vuodeksi, mutta kuinkas ollakkaan, juhlia ollaan virittelemässä pystyyn taas kerran ja sehän passaa naamaripäiselle Myersille. Tällä kertaa toki kaikki muistavat vanhat tapahtumat ja nuoret osaavat olla jopa varuillaan, mutta yön edetessä alkaa meno mennä niin sanotusti vanhoille urille ja esiaviollinen seksi koituu taas nuorten kohtaloksi. Myös erittäin konservatiiviset ja ärsyttävät vanhemmat pääsevät Myersin tappolistalle jostain kummallisesta syystä, sillä eihän Myers voi tietää kuinka ärsyttäviä he ovat. Katsojillehan tämä kuitenkin passaa, että nämä “vanhukset” kuolevat mitä mielenkiintoimmilla tavoilla (esimerkiksi punaniska-isän pää räjähtää kun hänet tungetaan sähkökaappiin).

Muutamien mielenkiintoisten juonenkäänteiden jälkeen selviää myös Myersin kirouksen alkulähde samoin kuin edellisestä elokuvasta hämärän peittoon jääneen “Man in black”-hahmon henkilöllisyys ja motiivi. Kaiken maailman hörhöt tuntuvat rakastavan näitä “paholaisen” lähettiläisiä, mutta kuten odottaa saattaa, Myers ei paljoa kumartele näille kaapuhiippareille pistäen kaikki lihoiksi niin että veri lentää korkealle ikää, sukupuolta taikka uskontoa katsomatta. Loppuratkaisu saakin tällä kertaa mielenkiintoisia piirteitä ja Myers joutuukin ensimmäistä kertaa hieman alakynteen. Mutta taas kerran loppu jää auki kuin Aku Ankka… Aivan kuin Halloween-elokuvalta saakin odottaa.

Tähän elokuvaan päättyy myös Donald Pleasencen ura Halloween-elokuvissa, sillä valitettavasti mies kuoli heti kuvausten jälkeen Ranskan alpeilla sydänoireisiin. Myös mielenkiintoinen seikka tästä elokuvasta on se, että käsikirjoitusta muutettiin peräti 11 kertaa ja suurin ongelma tuli siinä, että edellisen elokuvan näyttelijöistä ei saatu mukaan muita kuin Pleasence, joten pieniä sumplimisia piti tehdä castingin kanssa ja se valitettavasti näkyy myös lopputuloksessa.