Contract

Välillä normaalipäivän rutiinien alkaessa pahasti halkomaan vatia on hyvä paeta elokuvien ihmeelliseen maailmaan muutamaksi tunniksi. Mitään lautasten haistelua ei kestä katsoa vaan silloin kaipaa jotain viihtellisempää settiä. Pelkkien kannessa lymyilevien näyttelijöiden Morgan Freemanin ja John Cusackin presencen takia päätin katsella Contractin.

The Contract kertoo tarinan leskestä Ray Keenestä, joka lähtee kapinoivan poikansa kanssa patikkaretkelle Washingtonin jylhään aarniometsään. Heidän tiensä kohtaa maailmanluokan ammattitappajan Frank Cardinin (Morgan Freeman) kanssa, jonka toimittama tappotehtävä on valahtanut pahasti reisille. Ray päättää tehdä oikein ja viedä vaarallisen tappajan oikeuden eteen tämän vaarallisten ammattitappajatovereiden lymyillessä heidän jäljillään ja saada oma poika kätevästi takaisin angstipuuskien syövereistä.

Tiesin jo alkuunsa ettei elokuvalta kannata odottaa kovinkaan ihmeellistä lähestymistapaa mitään yleismaailmallista aihetta kohtaan. Harmikseni täytyy todeta, että tuhlasin yli puolitoista tuntia elokuvan parissa, jonka jokainen siirto oli enemmän kuin ennalta-arvattava. Hienot näyttelijät Freeman ja Cusack ovat täysin väärissä rooleissa. He kirjaimellisesti kävelevät roolinsa läpi elokuvan tylsästä alusta väkinäiseen loppuun saakka.

Juoni on pelkkää avaamattoman keskiolutpullon pohjalle ajanmyötä ilmestyvää sakkaa, minkä en usko maistuvan kenellekkään ikään, sukupuoleen, rotuun tai uskontoon katsomatta. Hahmot ovat ohuempia kuin kirjepaperi, tapahtumat ovat tylsien rämpimiskohtausten ja onnettomien juoksupaukuttelukohtausten rikkonaista summaa eikä mikään tunnu miltään. Kun Rayn vaimo on kuollut ja poika on isästään vieraantunut on tietysti metsäreissulta löydettävä sopiva nainen Raylle ja isän sekä pojan välit korjattava äärimmäisten kohtaamisten kautta. Koko ajan käsiraudoissa kulkeva Frank on ilmeetön ja tunteeton paska, mutta tietysti lopulta puoltaa sympatiansa enemmän aikaa viettämiensä, häntä vankina pitävien siviili-ihmisten, Rayn ja hänen riesaisen skidinsä suuntaan kuin omien kaikkia vuoronperään pettävien ammattilaissotilaiden puoleen. Tuntuu uskomattomalta tämän ruilukan ohjaaja Bruce Beresford on saanut joskus kiitosta ja huomiota töistään, jopa kahden oscar-ehdokkuuden veroisesti.

Pientä plussaa tähän lama-aikoja muistuttavaan farssiin tuo loistava kuvaaja Dante Spinotti. Hänen panoksensa luo elokuvaan muutamia kiitoksen arvoisia kuvia ja kuvakerronnaltaan yhtenäisen kokonaisuuden. Washingtonin osavaltion jylhä ja kaunis luonto saa ansaitsemaansa arvostusta kuvaajan sille luoman huomion kautta.

The Contract toimisi paremmin jos siinä pääasiallisesti seurattu linja sivuaisi kasaritoimintaelokuvia ja elokuvan loppu vetäisi maton alta puhtaalla nihilistisyydellään. Harmikseni täytyy todeta ettei näin hienoa ajatusta ole kumpikaan elokuvan käsikirjoittajista saanut. Kun juonen rustaajien filmografioita tarkastelee niin huomaa ettevät miehet ole raapustelleet mitään Ritari Ässää, The A-Teamia sekä Magnum PI:ta kummallisempaa joten ei The Contractinkaan taso voi kupolia huimata.

Ilman Spinottin hienoa kuvausta, ja itseasiassa sen kanssakin, tämä elokuva vaipuu muiden ennalta-arvattavien ja huonosti perusteltujen elokuvien loputtomaan ja väkinäiseen joukkoon.