Presidentin Miehet

Watergate-skandaali. Aluksi mitättömältä vaikuttanut murto demokraattisen komitean päämajan toimistoon kasvoi hiljattain massiiviseksi poliittiseksi skandaaliksi, joka ravisteli yhdysvaltain perustuslakia ja aiheutti Richard Nixonin eroamisen presidentin tehtävistä elokuussa 1974.

Washington Post lehtitoimisto lähetti Bob Woodward nimisen nuoren journalistin murron syytteenlukuun jossa paljastui murrosta osallisena olleiden miesten työskennelleen aikanaan yhdysvaltain keskustiedustelupalvelulle, CIAlle. Woodward alkoi tutkia tapausta kolleegansa Carl Bernsteinin kanssa.

Tämä elokuva kertoo heidän tekemästään tutkimuksesta.

Robert Redford seurasi Woodwardin ja Bernsteinin kirjoittamia artikkeleita Washington Postista suurella mielenkiinnolla ja alkoi suunnitella elokuvaa niiden pohjalta. Woodward ja Bernstein olivat kirjoittamassa tutkimuksistaan kirjaa nimeltä -All The Presidents Men- ja Redfordin yhteydenottojen vuoksi he painottivat kirjan kertomaan journalistien raskaasta työstä skandaalin selvittämisen ohessa. Redford toimi elokuvafilmatisoinnin kantavana voimana alusta alkaen ja tuotti sen yhdessä Walter Coblenzin kanssa.

Projektin isänä toimineen Redfordin mielessä oli vain yksi mies näyttelemään Bernsteiniä. Dustin Hoffman. Hänen suostuessa ongelmaksi muodostui mahdollinen Woodwardin näyttelijä, jonka piti olla yhtä hyvä ellei parempi näyttelijä kuin Hoffman. Redford otti roolin itse.

Näyttelijöiden löydyttyä oli löydettävä käsikirjoittaja joka osaisi tehdä kaikkien tuoreessa muistissa ja siitä kyllästymiseen asti kuulleesta Watergate-skandaalista dynaamisen ja mukaansatempaavan tarinan muuttamatta tapahtuneeseen liittyneitä mielenkiintoisia faktoja. Butch Cassidey And The Sundance Kidistä Oscar-palkinnon voittanut William Goldman oli mies tähän hommaan. Ohjaajaksi valittiin Parralax Viewin Alan J. Pakula, polittisista elokuvistaan tunnettu asiansa osaava mies.

Ilman kirjan kirjoittajia, tosielämän Woodwardia ja Bernsteiniä sekä heidän korvaamatonta tietouttaan ei Watergatesta kertovasta elokuvasta tulisi paljoakaan perus Hollywood-elokuvasta eroavaa kokonaisuutta. Redford ja Hoffman oppivat tuntemaan Pulizer-palkinnon journalismistaan saaneet Bob Woodwardin ja Carl Bernsteinin kuin omat perheenjäsenensä. Heidän yhteistyö toimi hienojen roolitöiden perustana, joita Redford ja Hoffman tulkitsevat ensiluokkaisen hienosti.

Ohjaaja Alan J. Pakula muokkasi henkilöiden välisiä jännitteitä nerokkaasti ja sai näyttelijäkaksikostaan irti aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. He osaavat toistensa vuorosanat ulkoa ja pystyvät improvisoimaan tarpeen tullen kohtaukseen mitä tahansa. Vaikka Woodward ja Bernstein ovat erilaisia ihmisiä, demokraatti ja republikaani, kristitty ja juutalainen, kokenut ja kokematon on heidän työnsä kaiken sen yläpuolella. Hetkittäin tuntuu kuin he haluaisivat väittelyltään käydä toistensa kurkkuihin kiinni. Bernstein haluaa edetä pisteestä pisteeseen jättämättä mitään johtolankoja väliin kun taas Woodward tuntuu tietävän mitä mutkia voi huoletta oikoa päästen nopeasti lopputulokseen. Siihen vaikuttaa tosin myös se että Woodwardin taustalla oli legendaarinen -syvä kurkku- lempinimellä kutsuttu FBIn tiedonantaja jonka henkilöllisyys paljastettiin vasta vuoden 2005 aikana yli 30 vuotta Watergaten jälkeen.

Kun All The Presidents Men perustuu keskusteluihin ja tutkimuksiin joutuu elokuvan visuaalinen ilme tukemaan kaikkea realistisesti, mutta kuitenkin hienovaraisesti kertomaan kuvin enemmän kuin mitä sanat antavat ymmärtää. Washington Postin sisätilalavasteet ovat upeat ja koko elokuvassa ainoa paikka jossa nähdään kliiniä ja steriiliä valkoista valoa ilman tunnelmallisia varjoja. Kun journalistien työn sydämmestä siirrytään ulkoilmaan tai mihin tahansa muuhun tilaan muuttuu maailma vaaralliseksi varjoineen ja pimeine nurkkineen. Sielä maailmassa pitää löytää valo, totuus, joka johtaa takaisin Washington Postin tiloihin mistä käsin se voidaan jakaa maailmalle. Godfather elokuvien uraauurtava kamerataituri Gordon Willis luo upeita kuvia ja raottaa journalistien elämästä synkkiä sävyjä käyttämällä kameraa uskomattomilla tavoilla ja valaisemalla häikäiseviä kokonaisuuksia joista kuvat muodostuvat. Hahmojen sielunmaailmaan päästään hienosti maalauksellisten ja paikoittain jopa vaarallisten kuvien kautta. Osa kuvista näyttää kuinka suuren maailman valheelliset tapahtumat esitetään televisiossa etualalla kaikkien muiden sitä seuratessa kun totuutta janoavat verenhimoiset taistelijat Woodward ja Bernstein työskentelevät taustalla askel askeleelta lähempänä oikeaa totuutta. Tämän totuuden he haluavat tuoda julki ja sen he tekevät.

Kun elokuva esitettiin se oli kaikkia odotuksia ja epäilyksiä vasten menestys ja tekijöidensä hienointa työtä. Woodwardin ja Bernsteinin pomoa Ben Bradleeta näyttelevä Jason Robards sai osastaan ansaitusti sivuosanäyttelijän Oscar-palkinnon kuten myös elokuvan mestarillinen käsikirjoitus, häikäisevä lavastus sekä hieno äänisuunittelu. Tosin tällaiselle elokuvalle ei ole mikään palkinto tarpeeksi. Oscarit ovat vain pieni osoitus sen erinomaisuudesta.

All The Presidents Men on suuri elokuva. Perusteltu, täydellisyyttä hipova ja dynamiikaltaan virheetön poliittinen mestariteos. Se vaatii jatkuvaa keskittymistä koska sen kerronnallinen jännite on kireä, faktojen määrä suunnaton ja uusien asioiden tiheys todella huimaava. Kyseessä ei ole mikään kevyt täyte mihin tahansa iltaan vaan tärkeä katsaus Yhdysvaltojen lähihistoriaan ja suureen skandaaliin joka muutti paljastuessaan koko länsimaista yhteiskuntaa.