Halloween III

Heti seuraavana vuonna siitä kun Halloween 2 oli saatu putkesta ulos, tuli jo elokuvasarjan seuraava osa, jonka piti jatkaa Halloween-saagaa hieman eri tavalla. John Carpenterilla oli “loistava” idea siitä, että tehdään joka vuosi “Halloween-elokuva”, ja kun kerran Michael Myers tapettiin toisessa osassa, niin tehdäänkin erilaisia kummitustarinoita Halloweenista tyyliin “tales from the crypt”. No yritykseksi tämä jäikin, sillä Halloween 3 on ehkäpä surkeimpia räpellyksiä, mitä valkokankaalle on suollettu ja aika ei ole ollut kovin armollinen tälle elokuvalle, sillä Halloween III: Season of the Witch näyttää aivan kamalalta nykyään.

Halloween III oli ohjaaja/käsikirjoittaja Tommy Lee Wallacen esikoistyö ja täytyy sanoa, että metsään mentiin ensiyrittämällä niin että rytinä kävi. Ei sillä että Tommy olisi mahtiteoksia tämän jälkeenkään tehnyt (Twiligth zone, Baywatch, Vampires los muertos…). Tarina alkaa kun Al Berryn näyttelemä Harry Grimbridge juoksee päättömästi pitkin pimeitä kujia ja “miehet mustissa” jahtaavat häntä. Päädyttyään onnen kaupalla sairaalaan erittäin sekavassa tilassa, Harry kertoo elokuvan pääsankarille tohtori Challikselle (Tom Atkins), että “kaikki tulevat kuolemaan” ja kuinka yllättävää Harry kuolla kupsahtaa näiden pukumiesten toimesta alta aikayksikön.

Tohtori Challis ei voi jättää asiaa sikseen, eikä varsinkaan kun hän törmää Harryn tyttäreen Ellikseen, sillä onhan kaunista neitoa autettava hädässä. Alta aikayksikön tämä pariskunta lähtee selvittämään mitä Harrylle oli käynyt ennen sairaalaan joutumista ja näin he päätyvät pieneen Santa Miran kyläpahaseen. Pian he kuitenkin huomaavat, että jotain todella outoa tapahtuu tuossa pienessä kylässä, jossa valmistetaan lähes koko maan Halloween-naamarit. Mitä enemmän he asiaa tutkivat, sitä oudommaksi meno menee. Lopulta he päätyvät tehtaan sisuksiin josta löytyy vastaus outoihin tapahtumiin, ja jossa käydään jälleen “huima” lopputaistelu. Täytyy kyllä sanoa, että tässä elokuvassa on yksi jännittävä kohtaus, mutta muuten viikon vanha kaurapuuro on jännittävämpi kuin tämä pökäle ja loppuratkaisu ei yllätä edes George W. Bushia. Tässä elokuvassa toki nähdään jo vähän gorea, mutta sekin vesitetään erittäin surkealla kuvauksella ja tehosteet ovat todella aneemisia verrattuna esimerkiksi samana vuonna ilmestyneeseen “The Thing” elokuvaan.

Toki täytyy muistaa, että -82 ei oltu tehty aivan niin montaa tämän tyylistä elokuvaa ja toimiihan tämä jollain tavalla ”tales from the crypt” ja ”Twiligth zone”-sarjojen esikuvana, mutta silti elokuvan juonelliset ratkaisut aiheuttavat lähinnä krampin leukoihin liiasta haukottelusta. Onneksi seuraavassa osassa palattiin jälleen Michael Myersin seikkailuihin ja vaikka nekään eivät kerronnallaan päätä huimaa, niin tämän pökäleen ovat studiopomot ja Carpenter halunneet varmasti haudata jonnekkin todella syvälle.