Halloween

Halloween, Friday the 13th, Nightmare on elmstreet… Siinä muutama 70-80-luvulla aloitetuista kauhu/slash/trillereistä, jotka ovat jatkuneet aina näihin päiviin saakka. Halloweenia tehtiin kaiken kaikkiaan 8 osaa, joista ensimmäinen jo siis vuonna 1978 ja näin se toimi laukaisijana koko tämän genren elokuville. Kun muutkin elokuvayhtiöt huomasivat, että hullu kansa jopa meni katsomaan näitä elokuvia, joissa teinit tapettiin vain ja ainoastaan siksi, että harrastivat esiaviollista seksiä (mitään muita selittelyjä tälle ei tarvittu), niin johan näitä alkoi tulemaan. Koko 80-luvulle mahtuu varmaan tuhansia näitä slasher elokuvia, joista jotkut parempia, ja jotkut niin huonoja, että ne pitäisi kieltää lailla.

Tunnusomaista näille elokuville on todella ohut käsikirjoitus ja Halloween ei tee tässä poikkeusta. Veikkaan, että tämän elokuvan käsikirjoitus on mahtunut muutamalle A4 paperille ja Carpenter on tehnyt sen pöntöllä istuessaan, sillä aikas ohuella polulla tässä mennään. Elokuva alkaa hyvinkin hämärästi, kun kuvaus alkaa erään henkilön silmistä ja kuinka tämä henkilö menee taloon Halloween-iltana ja tappaa erään naisen, koska tämä harrasti seksiä. Heti tämän jälkeen selviää, että tappaja olikin 6-vuotias Michael Myers ja tapettu nainen oli hänen siskonsa. Tämän jälkeen hypätään 15 vuotta eteenpäin, ja taas olisi Halloween käsillä.

Alku lupaa paljon, mutta jotenkin meno vesittyy tämän jälkeen. Itse Myersistä ei paljoa kerrota ja ainoat tiedon rippeet antaa lääkäri, kun Myers onnistuu 15 vuoden hiljaiselon jälkeen pakenemaan vankimielisairaalasta niinkuin olisi lastentarhasta ulos kävellyt ja kaiken kukkuraksi hän lähtee sieltä autolla, vaikka on ollut vankilassa 6-vuotiaasta. Lääkärillä oli tähän tosin aukoton selitys: “hän on itse paholainen”… Että sillälailla.

Muutenkin tätä elokuvaa vaivaa yleinen päättömyys ja ei voi kuin ihmetellä miksi tämä puukkokaveri riehuu pitkin hiljaista taajamaa tappamassa nuoria ilman minkäänlaista syytä naamari päässä aloittaen päivällä ja jatkaen koko Halloween yön. Carpenter on kyllä onnistunut luomaan hyvin painostavan tunnelman ja pelotus-efektit ovat edelleen hyvin toimivia. Suuria verimääriä tästä elokuvasta on turha hakea ja ei voi kun ihmetellä, kuinka tätä elokuvaa on pidetty kuitenkin niin raakana vuonna -78. Loppukin jää auki kuin perattu ahven, aivan kuin jääden suorastaan kirkumaan jatko-osaa.

Oikeastaan tämän elokuvan pelastaa Jamie Lee Curtis, joka toimii tässä puhtoisena seksiä harrastamattomana pimuna, ja joka on ainoa kampoihin pistäjä tätä “paholaista” vastaan. Hämmästyttävää on myös se, että tämä on Jamien ensimmäinen pitkä elokuvarooli ja hän klaaraa sen kuin ammattilainen. Curtis tavallaan toimii katsojan omatuntona ja on se, joka luo ahdistavaa tunnelmaa peloillaan ja epäilyksillään illan tapahtumista. Ei siis olekkaan ihme, että hän on myös ainoa joka selviytyy päähenkilöistä hengissä ja tekee esiintymiset vielä osissa 2, 3 (ääni), 7 ja 8.

John Carpenter teki Halloweenin ainoastaan 300 000$ budjetilla 21 päivässä ja se kyllä näkyy. Toki voisi sanoa, että jälkihän on suorastaan loistavaa tuolla budjetilla ja totta sekin on. Nykyään tuolla summalla ei tehtäisi edes teaseria tai traileria. Täytyykin nostaa hattua Carpenterille, sillä tämä elokuva toimi ponnahduslautana hänen myöhemmille elokuvilleen ja vaikka mies oli jo tunnettu ”Dark Star” ja ”Assault on Precinct 13”-elokuvista, niin tämä elokuva todella räjäytti pankin lippuluukuilla tuottaen Amerikassa lähes 50 miljoonaa ja muualla maailmassa 60 miljoonaa. Siihen ei joka jamppa pysty ja ei tarvi siis ihmetellä miksi niitä jatko-osia elokuvayhtiöt hamusivat tämän tuotoksen jälkeen.