elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Afrikassa, kuten elokuvan lopputekstit ystävällisesti katsojaa muistuttavat, on tälläkin hetkellä 200.000 lapsisotilasta. Samaan aikaan kun maailman rikkaimmat ja komeimmat poseeraavat punaisella matolla miljoonien dollarien...

Afrikassa, kuten elokuvan lopputekstit ystävällisesti katsojaa muistuttavat, on tälläkin hetkellä 200.000 lapsisotilasta. Samaan aikaan kun maailman rikkaimmat ja komeimmat poseeraavat punaisella matolla miljoonien dollarien edestä koruja päällään, jossain päin kolmatta maailmaa tuhansia kuolee, osittain näiden timanttien johdosta. Ohjaaja Edward Zwickin uutukainen paneutuukin tähän, jo vuosia maata rieponeeseen, konfliktiin.

Onko kyseessä siis voimakas ja hienotunteinen katsaus köyhän maan riistoon, sekä tilanteisiin joista kärsivät niin aikuiset kuin lapset? Kriittinen viesti maailman nykytilanteesta, objektiivisesti linssin läpi tarkasteltuna? Ei kuitenkaan. Kyseessä on tärkeällä sanomalla varustettu, mutta lopulta hyvin tuikitavallinen, ylipitkä toiminta rymistely. Joka erityisesti aiheuttaa hetkittäin pientä moraalista pistelyä vatsanpohjassa, kun tajuaa että oikeasti vakavasta ja järkyttävästä tilanteesta voi katsella enimmäkseen sarjaa viihdyttäviä ja laadukkaasti filmattuja räjähdyksiä.

Tekeekö tämä Blood Diamondista huonon elokuvan? Kyllä ja ei. Blood Diamondin puolesta liputtavat loistavat näyttelijät, Zwickin luonnollinen taito kuvata kauniisti laajalle kankaalle, sekä hetkittäin erittäin mukaansatempaava tarina. Kaikki tämä riittäisi itsessään jo takaamaan vauhdikkaan ja toimivan elokuvakokemuksen. Mutta se mikä Blood Diamondia riivaa, on juuri tämä pienoinen moraalinen pistely, joka tunkee esiin juuri kun elokuvan fiktiiviseen puoleen voisi hukuttautua.

Asiaa ei auta myöskään se, että elokuva ei tunnu haluavan edes karistaa päältään tätä moralisoivaa, jopa saarnaavaa, asennetta. Ennen alkutekstejä katsojalle esitetään pitkähkö viesti World Food Organisationilta, jossa elokuvan pääosan esittäjät haluavat muistuttaa tästä vaikeasta tilanteesta. Kertaakaan elokuva ei tunnu haluavan edes päättää, onko sen tarkoitus viihdyttää vai toimia vakavana poliittisena lausuntona. Kertaakaan se ei myöskään onnistu tasapainottamaan itseään näiden kahden välille. Vaikka elokuvan perusrakenne on kunnossa, (köyhä kalastaja etsimässä perhettään, onnensoturi etsimässä rahaa jolla aloittaa alusta), liiallisuuksiin asti rönsyilevä kerronta heikentää sen voimakkuutta.

Puhtaasti viihteenä tarkasteltuna Blood Diamond on hyvä elokuva. Olkoonkin ylipitkä ja lopultaan turhankin yksinkertaistettu. Zwick hallitsee elokuvan lukuisat toimintajaksot huimalla ammattitaidolla, saattaen jopa Michael Bayn kaltaiset räjähdehirmut näyttämään mitättömiltä. Kauniisti laajakuvassa filmattu elokuva näyttää ja kuulostaa upealta. Uransa huipulla viilettävä Leonardo DiCaprio jatkaa vahvojen roolisuoritusten sarjaansa, vahvistaen asemaansa yhtenä tämän hetken nuorista huippunäyttelijöistä. Gladiatorista sekä Amistadista tuttu Djimon Hounsou on kuin raivoava meri karismaa ja tulta. Hänen suorituksensa on elokuvan vahva sydän. Kuvankaunis Jennifer Connelly ei myöskään petä, mutta hänen hahmonsa tuntuu irralliselta tarinassa – varsinkin esiintyessään jokaisessa kohtauksessa täydellisesti meikattuna, supermallin näköisenä. Muiden hahmojen epätoivoisesti peitellessä haavojaan vaatteet yltä päältä mudasta ja verestä, Connelyn puhtoisen valkea ilmestys on kuin täysin eri elokuvasta.

Muuten hyvää elokuvaa vaivaa myös sen liian pitkä kesto. Lähestulkoon kolmituntinen elokuva änkee sisäänsä toimintajaksoja toisensa perään, sekä lukuisia hetkiä joissa hahmot muistuttavat itseään – sekä erityisesti katsojaa – siitä, kuinka tilanne on todellista helvettiä tässä osassa maailmaa. Välillä syynnin alla on timanttien salakuljetus, välillä nälänhätä tai lapsisotilaiden aivopesu. Kertaakaan ne eivät saa oikeasti sitä painoarvoa joita ansaitsisivat kunnes jälleen ollaan siirtymässä seuraavaan, todella tyylikkääseen kujanjuoksuun. Jonka seurauksena elokuva tuntuu liian täyteen ahdeltulta sekä, lopulta, liiankin syyllistävältä kokemukselta.

Näistä toistensa kanssa ristiriidassa painivista aineksista syntyy epätasainen, joskin hetkittäin erittäin onnistunut elokuva. Joko keskeneräinen toimintafilmi, tai puolivillainen kannanotto. Kertaakaan se ei onnistu yhdistämään molempia yhdeksi kokonaisuudeksi. Blood Diamondin tarkoitusperät ja aihe ovat jaloja. Mutta sen toteutus on vähän kuten nimensä arvoesine: hiomaton timantti.

Yhteenveto
Ylipitkä rymistely, jonka uumenissa piilee tärkeä ja ajankohtainen jännityselokuva.

Joonatan Itkonen Toimittaja

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.