Haastattelussa: Luc Besson

Léon – The Proffessional, The Fifth Element sekä Jeanne D’arc elokuvien palkittu ohjaaja, Luc Besson, käväisi Helsingissä helmikuun alussa. Elokuvateatteri.com oli paikalla tapaamassa Ranskalaista huippuohjaajaa.

Jesse Itkonen on ollut Luc Besson-fani lapsesta asti, nähtyään ohjaajan merkkiteoksen, Léonin, kymmenvuotiaana. “Léonista huokui ihan omanlainen cooliutensa, jotain mitä edes Tarantinon Pulp Fiction ei voinut koskettaa. Myöhemmin julkaistu Fifth Element on omassa genressään huikean aliarvostettu pieni helmi. Besson on ohjaajana ollut ailahteleva vuosien mittaan, mutta onnistuu kuitenkin ujuttamaan jokaiseen elokuvaansa oman maagisen kosketuksen, joka paistaa siitä lävitse.

Tennispalatsi, helmikuun 5.2007

Luc Bessonia naurattaa. Tennispalatsin suurimpaan saliin erittäin hajanaisesti jakautuneet toimittajat – merkki perisuomalaisesta oman alueen vaalimisesta – ovat varmasti Ranskalaiselle ohjaajalle huvittava näky. “Voisimme vaikka pistää yhden teistä tuonne, yhden tuonne ja tuonne” hän vitsailee. Tällä tapaa me Suomalaiset istumme, vakuuttelee tapahtuman järjestäjä Lasse Norres hyväntuuliselle, mutta selvästi väsyneelle, Ranskalaisohjaajalle.

Bessonista huokuu rauhallinen karisma. Hän on pukeutunut rennosti harmaaseen asuun, jota koristaa aiheeseen sopiva Arthur and the Minimoys-nimikkopaita. Puhuessaan hän on hillitty ja puhuukin hiljaisella äänellä, joka kuitenkin kantaa keskustelua intensiivisellä ja intohimoisella painotuksella kun aiheena ovat elokuvat. Niin hänen omansa kuin muun maailmankin.

Satumaisia aineksia omaavista elokuvista tunnettu ohjaaja on saapunut Helsinkiin promoamaan uusinta – ja huhujen mukaan hänen viimeistä – elokuvaansa. Helsingin jälkeen odottaa vielä suora lähtö lentokentälle pressikiertueen jatkamiseksi. Hyväntuulinen ohjaaja kuitenkin hymyilee pirteästi. “Pääsen kahden viikon päästä lomailemaan, uskoisin että olen ansainnut sen.”

Viimeiset vuodet ovat olleet kiinnostavia Bessonille. Oltuaan ensin poissa parrasvaloista kuuden vuoden ajan sitten Jeanne D’arcin vuonna 1999, on Besson tehnyt paluun yhtäaikaisesti kahdella uudella ohjaustyöllä sekä lastenkirjalla, jonka hän kirjoitti Arthur and the Minimoys-elokuvan seitsemän vuotta kestäneen tuotannon aikana. “Ihmiset jatkuvasti kyselivät mitä olen tekemässä niin paljon, että lopulta päätin julkaista tarinan kirjoina, koska elokuvaa ei kuitenkaan nähtäisi vielä vuosiin” Besson toteaa.

Pitkään tuotantoon on hyvä syy. Arthur and the Minimoysin erikoinen yhdistelmä cgi-tehosteita pienoismalleja ja aitoja näyttelijöitä on ollut suuri haaste eurooppalaiselle Buff-tehosteyhtiölle. Bessonin huipputarkka lähestymistapa Minimoyden kaupunkien rakentamiseen johti siihen, että studioihin lopulta rakennettiin satoja metrejä kattava mini-metropoli, jonka 350 talon sekaan saattoi hukkua. Fotorealismin perään pyrkivään animaatioon lähestymistapa oli kuitenkin Bessonille helppo valinta; “En tule animaatio-elokuvien maailmasta vaan aitojen parista. Minulle oli tärkeää ensin oppia tuntemaan se maailma, jonka parissa aloitin 60-luvulla, ja sitten vähitellen pala palalta siirtyä animaation pariin.”

Ohjaaja ei kuitenkaan halunnut luopua elokuvan asettamasta realismista animaation vuoksi. “Halusin, että ihmiset voisivat uskoa kaiken näkemänsä vaikka he tiedostaisivat sen mielikuvituksen tuotteeksi koska kyseessähän on, loppujen lopuksi, elokuva. Yleensä animaatioissa [tekijän] täytyy myöntää, että seuraavaksi lehmä tulee puhumaan tai, että pingviini tulee tanssimaan ja yleisön tulee hyväksyä se päästäkseen mukaan. Halusin Arthur and the Minimoysin olevan uskottavammalla pohjalla, siksi se alkaa aitojen näyttelijöiden parista.”

Päätös kokeilla jotain erilaista kuitenkin kannatti, pitkästä tuotannosta huolimatta. “Viisi vuotta sitten kaikki hokivat minulle, ‘älä tee sitä näin, tee mielummin täysin 3D’. Mutta en vain tuntenut sitä tyyliä omakseni. Nykyään kun kuitenkin katsoo julkaistuja animaatioita, niin jokainen on täysin 3D, eikä mikään erotu joukosta. Paitsi Arthur, joka tuntuukin nyt tuoreelta. Pixarin ollessa tällä hetkellä animaation huipulla, Dreamworksin seuratessa heti perässä, tuntui paremmalta kokeilla jotain ihan uutta sen sijaan, että tallaisin heidän alueellaan.”

Besson ei kuitenkaan epäröinyt asettaessaan elokuvaa erilleen jo julkaistuista kirjoista. “Ainakin tiesin että ohjaaja olisi kunnioittava kirjailijaa kohtaan,” hän naurahtaa. Kahden materiaalin julkaiseminen antoi kuitenkin Bessonille oman lähestymistapansa pohtia kirjojen vaikutusta elokuvaan. “Arthuria tehdessäni näin kuinka Harry Potter tai Narnia-kirjat kääntyivät elokuviksi ja huomasin, että haittaamisen sijaan, kirjat ja elokuvat tukevat toisiaan. Koska nyt lapset voivat kirjoilla laajentaa omaa mielikuvitustaan, nähden mielessään miltä hahmot kuten Betamesh tai Mogot-eläimet saattaisivat näyttää. Sitten elokuvan nähdessään he voivat verrata näkemystään muiden visioihin,” hän teorisoi. “Ja se on aika makeeta, itseasiassa” Besson lisää.

Arthurin maailma toi myös vapautta sovituksessa, kiitos sen satumaisen mytologiansa. “Olisi paljon vaikeampaa tehdä thrilleri-kirjasta elokuva,” toteaa Besson. “Inhoan sitä. Elokuvasovituksessa sitä katsoo heti alusta pitäen selvillä kuka tappoi kenetkin, eikä se ole ollenkaan hauskaa. Ainakin [Arthurin] maailmassa kaikki on mahdollista, joten sinulla on enemmän vapautta tehdä mitä haluaa.”

Bessonin tarkkaavaisuus ylitti myös ääninäyttelijöiden kielirajat. Ensimmäisten casting-sessioiden jälkeen Besson huomasi roolittaneensa kolme muusikkoa elokuvan olennaisiin rooleihin. Madonna otti omakseen toisen päähenkilön, Prinsessa Selenian, samalla kun räp-tähti Snoop Dogg lainasi äänensä rastafari Maxille ja legendaarinen David Bowie saapui näyttelemään elokuvan pääpahista, Malthazaria.

“Laulajien kanssa työskentely on todella helppoa.” Besson hehkuttaa. “He todella tietävät missä kohtaa painottaa mitäkin sanaa, sekä erityisesti käyttää ääntään niin monipuolisiin suorituksiin kuin voisi vaatia.”

Elokuvan siirtyessä dubbaukseen ympäri maailmaa, Besson liitti mukaan ilmoituksen, jossa pyysi kääntäjiä huomioimaan alkuperäisten nauhoitusten muusikot.

“Pistin mukaan lapun jossa ehdotin, että asiaa ainakin kokeiltaisiin ihan uteliaisuudesta. Me kokeilimme sitä Ranskassa, jossa elokuva dubattiin myös, ja homma toimi. Ne versiot mitä olen nähnyt eri puolilta maailmaa ovat myös toimineet yllättävän hyvin. ”

Lopullinen yllätys tuli kuitenkin elokuvalle suunnatun nuoren yleisön myötä. “Puhuessani nuorille katsojille kysyin aina, että olivatko hahmot sellaisia kuten he kuvittelivat. Yllättäen täysin tietokoneella tehdyt hahmot olivat juuri sitä mitä haettiin, mutta aitoihin näyttelijöihin oltiin pettyneitä!”

Vaikka Arthur onkin ensimmäinen Bessonin oikeasti koko perheen elokuva, ovat monet hänen aiemmista tuotannoistaan koskettaneet erityisesti viattomuuden tematiikkaa. Aina Mathildasta – tytöstä joka tuo naiivia uskoa ja rakkautta Léonin kylmään palkkamurhaajaan – Fifth Elementin täydelliseen viattomuuteen Leeloon muodossa, ovat sielultaan puhtaat ja lapsenomaiset hahmot oleellisia Bessonin tarinoissa.

“Luulenpa että se tulee minusta,” Besson vastaa pohtittuaan hetken. “Viattomuus ja ehkä tietynlainen yksinkertaisuus. Minua ovat aina kiinnostaneet hyvin alkukantaiset tunteet. Ehkä se johtuu siitä, että en koskaan käynyt hienoja Ranskalaisia elokuvakouluja. En ollut osa Cinema-muotia. Loppujen lopuksi en tiedä niin paljoa elokuvista, tai en ainakaan ollut silloin sitä. En katsonut elokuvia niin paljon, mutta ne tunteet ja eleet joita elokuva herätti ja pystyi esittämään, ne vetosivat minuun.”

Tunteiden esittäminen hyvin laajalla kanvaksella onkin ollut Bessonin bravuuri vuosia. Léonin nimihenkilö onnistuu purkamaan pakahdetettuja tunteitaan ainoastaan vanhojen elokuvien kautta, jotka niin vahvasti nojaavat tunteiden esittämiseen koko sydämensä pohjasta. Besson myöntää samat mieltymykset omikseen.

“Se ekspressio aina kiehtoi minua. Koska en ole tulvillaan erilaisia referenssejä joiden varaan kaatua, joten enemmänkin yksinkertaiset ja ajattomat aiheet koskettivat minua. Ystävyys, rakkaus, itsensä löytäminen. Näistä varmaankin elokuvieni teemat rakentuvat.”

[Besson] kuitenkin kiistää ehdotukset, ettäkö hänen uusin elokuvansa viittaisi sisällöltään vanhoihin sci-fi klassikoihin tai, että ne olisivat tietoinen lisä elokuvaan. “Ei ainakaan tietoinen,” hän toteaa ilme hyvin vakavana. “Minusta oman elokuvan tekeminen muiden elokuvien vaikutteiden pohjalta on pahinta mitä voi tehdä. Tärkeintä on käyttää mitä tahansa muuta inspiraationa, oli se sitten äitisi, koirasi, luonto tai tunteesi yhteiskuntaa kohtaan. Sen täytyy olla inspiraatiosi lähde, ei toisen ihmisen jo sanomat asiat. Sellainen on minusta insestimäistä. Toisen ihmisen jo tutkimaa ja käytettyä materiaalia, se on minusta naurettavaa. Jos sinun täytyy kohtaukseen äidin ja lapsen inspiraatio joko Scorcesesta tai Hescenstainista niin se on typerää minusta. Ota mielummin mallia omasta äidistäsi ja elämästäsi.” Besson tuhahtaa pitkän puuskahduksensa päätteeksi ja hörppii hiljaisuuden vallitessa teetään. Äkillinen muutos hiljaisesta rauhallisuudesta melkein näkyvään raivoon ja halveksuntaan on yllättävä, ja katoaakin yhtä nopeasti kuin ilmenikin.

Ensimmäistä kertaa PR ilmoittaa että on viimeisen kysymyksen paikka. “Ei!” pamauttaa Besson, “Ei mitään kiirettä!” Ohjaaja tuulettaa, päästäen pienen anarkistinsa hetkellisesti valloilleen, jälleen iloisena ja hillittynä itsenään. Myrksypilvet ovat selvästi kaikonneet.

Elokuvan ohella kuitenkin kiinnostavimpia, sekä erikoisimpia, aiheita ovat huhut Bessonin uran päättymisestä Arthurin pariin. Ohjaaja kuitenkin tiukasti kieltää sen, ettäkö Arthurin tarina olisi symbolinen kuvastamaan hänen uransa loppua.

“Aloittaessani urani 17-vuotiaana ja ohjatessani ensimmäisen elokuvani 20-vuotiaana, minulla ei ollut suunnitelmaa jota seurata. Ajattelin vain sitä mahdollisuutta, että pystyisinkö ohjaamaan seuraavan nykyisen jälkeen. Ohjatessani toista elokuvaani, pelkäsin aina mahdollisuuksieni puolesta ohjata kolmatta. Tämä jatkui niinkin pitkälle kuin viidenteen elokuvaan asti jolloin totesin itselleni, että ehkä minuun luotetaan tarpeeksi jotta saan tehdä elokuvat kuusi ja seitsemän,” Besson kertaa.

“Mutta kymmenen elokuvaa oli aina eräänlainen unelma. Sanoin itselleni että jos voisin ohjata kymmenen elokuvaa, olisin onnellinen. Tämän pisteen jälkeen on minulle enää kyse jaksamisesta, sekä siitä että onko minulla enää mitään uutta tarjottavaa. Uskon siihen, että ellet usko voivasi olla palkintokorokkeella juoksun päätteeksi, niin älä juokse. Mutta kuka tietää? Jos huomenna tunnen voivani nousta sille korokkeelle, niin aion juosta.”

Besson uskoo vakaasti yleisön mahtiin nähdä tekijän lävitse. “Uskon vakaasti, että jokainen pelkää toistavansa itseään ja kaavoihin kangistumista. Luulen kuitenkin, että niin kauan kuin yrität parhaasi ja teet kaiken mitä voit, niin katsojat näkevät sen lopputuloksesta. Et voi vakuuttaa ketään pitämään elokuvastasi jos he eivät siitä pidä, mutta toivottavasti voit ainakin osoittaa heille että teit kaikkesi. En halua huijata yleisöäni.”

Kysymykset Bessonin suhteesta Hollywoodiin herättävät ohjaajassa vain nyrpistyneen reaktion.

“En koe Hollywoodin maailmaa terveelliseksi. Heillä on eräänlainen imperialistinen asenne vaan syödä kaikki mitä tulee eteen ja sylkeä ne sitten ulos. Kaikki eivät siellä ole pahoja, mutta heillä on vaarallinen tapa tehdä bisnestä. Minulle on tärkeää pitää omaa kulttuuria yllä ja heitä pitää usein rauhoitella sen markkinakoneiston alta. Puhuimme aiemmin siitä miten täälläkin, kymmenen salin teatterissa minusta on tärkeää, että pelkästään kymmenen Hollywood-elokuvan sijaan voisin katsoa viidestä salista Suomalaista, Ranskalaista tai Iranilaista elokuvaa.”

Bessonin maailmankatsomuksen voi juontaa takaisin hänen nuoruuteensa, jolloin ohjaaja oli 17-vuotias keltanokka todistamassa maailmalle pystyvänsä ohjaamaan lyhytelokuvan. “Halusin vain todistaa kaikille että minusta on siihen. Vanhemmilleni, ystävilleni, itselleni. Joten otin kamerani ja ohjasin ensimmäisen pätkäni. Kun se oli valmis olin niin ylpeä, että saatoin katsoa sen ja itkeä onnesta – tämä on minun elokuvani, olen ohjaaja! Joten järjestin nopeasti näytöksen kymmenen vuotta minua vanhemmalle ystävälleni, joka oli tuottaja ja jonka mielipidettä arvostin paljon. Elokuvan päätyttyä pyysin heti innokkaasti häneltä kommentteja. Hän kääntyi puoleeni ja totesi; ‘Luc, sinun pitää muistaa yksi tärkeä asia elämässäsi. Ellei sinulla ole mitään sanottavaa, pidä turpasi kiinni.” Besson naureskelee. “Joten otin elokuvani, poltin sen ja nykyään olen paljon varovaisempi ohjaustöideni kanssa.”

Bessonin naurun alta kuitenkin paistaa vakava puheenaihe. “Olen hyvin kiitollinen kuitenkin hänelle, ja se on neuvo jota kerron eteenpäin nuorille ohjaajille nykyään. Tänä päivänä kaikki on helpompaa toteuttaa kuin nuoruudessani. Mutta samalla on entistäkin tärkeämpää olla tietoinen siitä mitä haluaa sanoa.”

Kuitenkin on huomioitavaa että Bessonin elokuvat ovat toimineet innoittajina uudelle sukupolvelle elokuvantekijöitä ympäri maailmaa. Léonin estetiikkaa on lainailtu ja imitoitu tuhottomasti melkein vuosikymmenen sen julkaisun jälkeen. Besson sanoo kuitenkin olevansa tietämätön asiasta.

“Yritän kuitenkin olla ajattelematta asiaa… Olen lukenut samaa lehdistä, mutta en ole itse sitä nähnyt. Mutta jos elokuvani antavat energiaa nuorille tekijöille, niin olen vain onnellinen” hän toteaa, hivenen vastahakoisesti.

Mitä ikinä Besson kuitenkaan kokee tärkeäksi sanoa vielä tulevina vuosina hän vakuuttaa, ettei aio pistää pillejä täysin pussiin. IMDB-sivuston perusteella voisi jopa sanoa, että tuottajana Besson on hyvin kiireinen seuraavat vuodet.

“Tuottaminen on kuitenkin täysin eri peliä. Jos elokuvan tekeminen on kuin tennistä, jossa saat hikoilla ja jatkuvasti olla paineen alla, niin tuottaminen on kuin jalkapallon seuraamista sivupenkiltä. Voi vaan huutaa pelaajille mitä tehdä ja itse rentoutua. Muistan kun olin tuottajana ja ohjaaja tuli takaisin hotelliin myöhään illalla kuvauksista, täysin väsyneenä ja kyseenalaistaen kaikkia päätöksiään joita oli päivän aikana tehnyt. Itse pystyin vain naureskelemaan ja vaihtamaan puheenaihetta.”

Arthur and the Minimoys julkaistaan 2.3.2007. Elokuvan arvostelu on nyt julkaistu elokuvateatteri.comissa.