Maailman Nopein Intiaani

Tositapahtumiin perustuvia, satumaisesti kerrottuja elokuvia kaikkia rajoja ja odotuksia rikkovista ihmisistä on tehty vuosikausia. Tämänkaltaisten elokuvien tekemiseen kuuluu aina se riski ettei todellinen tapahtuma ole niin ihmeellinen että siitä saisi mielenkiintoisen parituntisen elokuvan, tai sitten itse tapahtuma on mielenkiintoinen, mutta tarina hukkuu johonkin turhaan aiheeseen kuulumattomaan ja itse tarina jää toisarvoiseksi.

Roger Donaldsonin ohjaaman elokuvan The Worlds Fastest Indian tarina ja tapahtumat eivät ole niin kiinostavia ja kannattelevia että olisi heti ajatellut siitä tehtävän yli kahden tunnin mittaisen elokuvan. Varsin pienelle huomiolle jäänyt elokuva herätti kuitenkin mielenkiintoni kun luin siitä arvostelun jossa sille oli annettu hyvät pisteet ja Hopkinsin roolisuoritusta kehuttu yhdeksi miehen uran parhaimmista.

The Worlds Fastest Indian kertoo tositapahtuman Uusi-selantilaisesta pikkukaupungista Invercargillista kotoisin olevasta hyväsydämmisestä Burt Munrosta, jonka elämän haaveena oli ajaa Bonnenvillen suolatasangolla itsevirittämällään 20-luvun Indian Scout moottoripyörällä nopeusennätys. Huomatessaan että aika hänen osaltaan käy vähiin, hän panttasi kotinsa sekä koko omaisuutensa ja matkusti USAan toteuttamaan unelmansa. Matkallaan hän kohtasi vaikeuksia ja tapasi paljon erilaisia ihmisiä.

Koko elokuvan ja tarinan pienimuotoisuus ovat loistavaa vaihtelua suurella rahalla tehtyihin ja kaikkia mahdollisia visuaalisia kikkoja hyväksikäyttävien megaelokuvien rinnalle. Ohjaaja Roger Donaldsonin filmografiasta löytyy kaikenlaisia ja kaikentyylisiä elokuvia. Vertailuna vaikkapa tehosterymistely Dantess Peak ja Cocktail sekä Species ja Thirteen Days. Donaldsonin mielenkiinto Burt Munron tarinaa kohtaan näkyy myös filmografiassa vuoden 1971 tehdyllä dokumentilla “Burt Munro: Offerings to the God of Speed”. Donaldson on jättänyt Worlds Fastest Indian-elokuvasta kaiken turhan kärjistelyn pois ja kertonut tarinan todella upeasti mahtavan ja todellakin yhden parhaimmista roolitöistään tekevän Anthony Hopkinsin kanssa. Suorastaan silmissä vanhentunut Hopkins tulkitsee hyväsydämmistä vauhtiaddikti Burt Munrota upeasti ja juuri sellaisella omistautumisella kuin häneltä odottaakin. Hänen kohtaamiset mitä erilaisimpien ihmisten kanssa ovat uskomatonta katsottavaa ja sataprosenttisen aidon hymyn arvoisia.

Elokuvan pääteemana on Munron eppiseksikin kasvava matka Bonnenvillen suolatasangolle, jonka aikana maailma ei muuta Munrota vaan Munro maailmaa. Vasta ihan elokuvan loppupuolella itse nopeusennätyksen tavoittelu johon elokuva huipentuu mahtavasti ja koskettavasti. Vaikka lopputuloksen tiesi jo ennalta, jännitti sen katsominen, joka kertoo elokuvan luomasta illuusiosta parhaalla mahdollisella tavalla.