elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Australialaisen Peter Weirin lähes 20 vuotta sitten ohjaama Kuolleiden runoilijoiden seura on raivannut tiensä ihmisten sydämiin oppilaitoselokuvien klassikoksi. Kaikessa lämminhenkisyydessään elokuva onkin nautinnollista katsottavaa...

Australialaisen Peter Weirin lähes 20 vuotta sitten ohjaama Kuolleiden runoilijoiden seura on raivannut tiensä ihmisten sydämiin oppilaitoselokuvien klassikoksi. Kaikessa lämminhenkisyydessään elokuva onkin nautinnollista katsottavaa koko perheelle. Arjen keskelle se tarjoaa pienen vapauden pilkahduksen.

1950-luvun sisäoppilaitoksissa vannottiin mekaanisuuden nimeen ja luovuus koitettiin tukahduttaa. Yhdysvalloissa sijaitseva poikaoppilaitos Welton ei ollut poikkeus. Uuden lukuvuoden alussa eläkkeelle jääneen kirjallisuudenopettajan tilalle tulee Weltonin entinen oppilas, John Keating. Keating alkaa viljellä kouluun luovuuden ilmapiiriä: runoja tehdään itse, jokainen toteuttaa itseään tahtomallaan tavalla. Opetus kiteytyy Horatiuksen legendaksi muodostuneeseen elämänohjeeseen ”Carpe diem – Elä hetkessä”. Tiukkaan kuriin tottuneet nuorukaiset ovat myytyjä saadessaan hengähdystaukoa koulun ankaralta suoritusilmapiiriltä. Muille kaavoihin kangistuneille opettajille Keatingin opetusmetodit ovat myrkkyä.

Tosielämän piripää Robin Williams on, ihme kyllä, parempi vakavissa rooleissaan, kuin komedioissa. Good Will Hunting todistaa Kuolleiden runoilijoiden seuran ohella Williamsin olevan virtuoosi tunnetilojen tulkinnassa, oli kyse sitten kuolleen vaimon muistelusta tai elämän suitsuttamisesta. John Keatingina, eksistentialistisena professorina, hän säteilee charmia, joka jaksaa loistaa kotisohvalle asti. Kuolleiden runoilijoiden seura toimi myös ponnahduslautana monelle nuorelle näyttelijälle. Ethan Hawke ja nyt hittisarjaksi nousseessa Housessakin näyttelevä Robert Sean Leonard näyttävät kyntensä auktoriteettien kunnioittamisen ja kapinahengen ristituleen jäävinä nuorukaisina.

Elokuva tarjoaa nuorelle katsojalle perspektiiviä ikuiskysymyksiin: auktoriteetteihin suhtautumiseen, vastakkaisen sukupuolen kohtaamiseen sekä ystävyyteen. Samalla se kritisoi 1950-luvun yläluokan arvoja, jotka keskittyivät lähinnä maineeseen ja mammonaan. Kritiikkiä saa osakseen myös vanhempien tahto kontrolloida lapsiaan. Vaikka elokuvan naiivi ilosanoma, Carpe diem, onkin helpommin sanottu kuin tehty, antaa se silti tärkeän muistutuksen katsojalleen: Mennyttä ei saa takaisin.

Kauniiden musiikkien tahdittama Kuolleiden runoilijoiden seura on seikkailu, johon tulee vain heittäytyä mukaan ja antaa elokuvan kuljettaa mennessään. Elokuvan lopputekstien pamahtaessa ruutuun, huomasin hymyileväni. Elokuva oli siis täyttänyt tehtävänsä

  • 80%
    Kuolleiden Runoilijoiden Seura - 80%
80%

Poiminta

Genret: draama
Kesto: 123 min
Ohjaaja: Peter Weir
Pääosissa: Robin Williams,Robert Sean Leonard,Ethan Hawke
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 1989

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments