Sling Blade

“I don’t think anything bad ought to happen to children. I think the bad stuff should be saved up for the people who’s grown up. That’s the way I see it” – Karl Childers

Sling Blade on elokuva itsenäistymisestä, moraalista ja perhe-elämän vaikeuksista. Samalla se on myös Billy Bob Thorntonin lähes kymmenvuotinen projekti, jossa hän ei suostunut minkäänlaisiin kompromisseihin. Thornton ohjasi, käsikirjoitti ja näytteli pääosan, mutta ennen kaikkea hän loi Karlin, hahmon, joka tulee jäämään osaksi elokuvahistoriaa.

Karl on kehitysvammainen, keski-ikäinen mies, joka on pääsemässä vapauteen ensi kertaa kymmeniin vuosiin. Murhattuaan lapsena äitinsä ja tämän rakastajan hänet asetettiin mielisairaalaan. Laitos on tehnyt tehtävänsä ja Karl kokee yhteiskuntaan sopeutumisen vaikeana. Päästyään elämässään alkuun hän tapaa pojan, jonka kanssa ystävystyy. Pojasta tulee hänelle eräänlainen korvike hänen omalle kurjalle lapsuudelleen ja samalla suojelun kohde pojan väkivaltaisen isäpuolen vuoksi.

Billy Bob Thorntonin rooli Karlina on hänen parhaansa tähän asti. Karl, jonka perustukset Thornton valoi peilin edessä huonosti menneen kuvauspäivän päätteeksi vuonna 1987, tunkee jokaisen tunteet omaavan ihmisen sydämestä läpi kuin Amorin nuoli. Hänen vilpitön olemuksensa, pinttyneet tapansa sekä luonteelle ominaiset lausahdukset saavat hymyn nousemaan suupieliin tilanteessa kuin tilanteessa. Raamatun varaan elämänsä nojaava Karl on kaikkea sitä, mitä kunnon kansalaiselta vain voi odottaa: nöyrä, kuuliainen ja ystävällinen.

Thornton sai sivurooleihin mukaan muiden muassa Robert Duvallin sekä paremmin country-musiikin alalla menestyneen Dwight Yoakamin. Yoakamin näyttelemä aggressiivinen uusioperheen isä, Doyle, luo elokuvaan todellisen perhehelvetin tunnun. Vaughanin roolin Thornton kirjoitti varta vasten jo edesmenneelle ystävälleen John Ritterille. Ritterin tulkitsema pikkukaupungin ahdasmielisyydestä kärsivä kaappihomo osoittaa loistavasti kuinka kaukana ihmiset ovat seksuaalisen tasa-arvon ihanteista vielä tänäkin päivänä. Myös Lucas Black, Karliin ystävystyneenä poikana, hämmästyttää henkisellä kypsyydellään. Hänen rooliaan voidaan pitää Thorntonin vastalauseena nykymaailman alati lyhenevää lapsuutta kohtaan.

Hidastempoisuudestaan huolimatta Sling Blade on elokuvana erittäin viihdyttävä. Tilanteisiin loistavasti sopivat musiikit ja Thorntonin luoma taianomainen tunnelma kuljettavat tarinaa tyylillä, joka laittaa katsojan ajattelemaan. Periamerikkalaisen pikkukaupungin viehätys saa rinnalleen vaikeita aiheita, kuten perheväkivalta sekä homoseksuaalisuuden ja kehitysvammaisuuden hyväksyminen.

Elokuvastudion johtajat yrittivät saada Thorntonia lyhentämään elokuvan kestoa, mutta Thornton ei taipunut. Sling Blade onkin täysin tekijänsä näköinen kokonaisuus. Yhdenkin palan puuttuminen tuhoaisi toimivan kokonaisuuden. 90-luvun parhaita elokuvia, jonka katsomista suosittelen jokaiselle tunteet omaavalle.